Kahtiajakoja on nähty näissäkin vaaleissa:
1) konservatiivit - liberaalit
2) Alexander Stubbin esittämät globalistit - lokalistit
3) heteroseksuaali - homoseksuaali
4) sosiaalinen media - perinteinen media
5) kulttuuriväki - urheiluväki
6) vanhat äänestäjät - nuoret äänestäjät
Erityisesti sosiaalisen median nousu niin kampanjakanavana kuin mielipidevaikuttajana on noussut arvoon arvaamattomaan. Jokainen ehdokas jo ensimmäisellä kierroksella oli jollain tavalla mukana sosiaalisessa mediassa: blogissa, Twitterissä, Facebookissa. Sosiaalisen median rooli on kasvanut kuudessa vuodessa, mielipide ilmaistaan selkeämmin ja avoimemmin. Ylipäätään tietynlainen avoimuus lävistää koko politiikan kentän. Toivottavasti poliitikot eivät ole sosiaalisessa mediassa vain kampanja-aikoina, vaan ottaisivat tämän osaksi jokapäiväistä toimintaansa olla yhteydessä kansaan.
Toinen itselleni tärkeä teema on ollut nuorten kiinnostuksen herääminen politiikkaa kohtaan. Kouluissa ei välttämättä enää tarvita varjovaaleja, sillä jokainen nuori on perillä poliittisesta kentästä ja keskustelusta Facebookin ansiosta. Tärkeää mielestäni yhä on se, että politiikasta kouluissa keskustellaan ja nuorille annetaan tilaa miettiä ja pohtia poliittisia asioita. Uskon, että erityisesti sosiaalisen median luoma näkyvyys on osa sitä, että nuoret haluavat keskustella ja tietää, mitä mieltä kukakin on. Sosiaalinen media on varmasti tempaissut nuoret mukaan myös politiikkaan.
Toivon kuitenkin ettei kenenkään seksuaalisuus olisi kynnyskysymys missään yhteydessä. Nyt vaalilähetykset, perinteinen media ja valitettavasti myös sosiaalinen media tekivät siitä pelottavan mörön, vaikuttavan tekijän, vaikka se ei sitä saisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti