Olipa töiden aloittaminen rankkaa. Perustan väitteeni sille, että nyt ensimmäisen työviikon viimeistä työpäivää edeltävänä yönä kirjoitan blogimerkintää puoli kahdelta yöllä. Ei kuulosta kovinkaan terveeltä.
Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Nukahdin kuuden maissa sohvalle auringon vielä paistaessa suoraan kasvoihini. Siirryin seitsemältä lepuuttamaan silmiäni omaan sänkyyn ja sinnehän mä sitten nukahdin. Ei ollut mitään tietoa tästä maailmasta. Nytkin vielä väsyttää, mutta en saa heti nukahdettua uudestaan.
Pakko sanoa, että hyvänä puolena näissä mun venyneissä päiväunissa on se, että ehdin aamusta varhain salille ennen töihin lähtöä. Jos en saakaan enää unta, niin olen salilla jo aamukuudelta treenailemassa ja työmaallakin täysin ajoissa. Päivän treenit olisivat siis plakkarissa jo heti aamutuimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti