Pitkästä aikaa bloggaan - ja nytkään ei ole neulejuttuja. Ei ole vain tuntunut bloggaamisen arvoiselta, koska en ole ehtinyt mitään. Vai pitäisikö kirjoittaa siitä, miten tänne nurkkiin on pesiytynyt joku, jolla on minua enemmän karvoja ja joka on samanpituinen?
Anyway, olen kyllä neulonut. Kunhan saan pääteltyä lankoja, niin bloggaan niistä, mutta pitkästä aikaa olen lukenut. Olen aloittanut myös kirjoittamisen.
Minulla on ollut aika omituinen suhde J. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaan. En ole halunnut lukea sitä, koska olen nähnyt elokuvan. Ylipäätään vierastan kirjoja, jotka on leimattu kaanoniin kuuluviksi ja jotka pitäisi lukea, koska "ne ovat niin uskomattoman hyviä!!!!1111" Kuten ennenkin, minut sai kirjaan tarttumaan työ. Nyt voin ylpeänä ilmoittaa, että olen lukenut Sormusten Ritarit.
Pidinkö? Pidin ja en pitänyt. Pidin kuvauksista, mutta monen monet runot ja laulelmat menivät ohi silmien, en löytänyt runonpoljentaa läheskään aina (tosin siihen saattoi vaikuttaa vierellä keskustelua yrittänyt puolikas, ei kuitenkaan puolituinen).
Uuvuttavaa luettavaa, kun on tottunut siihen, että lukee vain jotain kevyttä iltaisin. Silti luin viimeiset kaksi lukua "Pakko nähdä, miten tämä päättyy" -mentaliteetilla. Siksi vähän väsyttääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti