Olen ottanut loppukirin tenttikirjojen lukemisessa, siitä jo osoituksena aiemmat kirja-aiheiset postaukset. Olkoon tämä jatkoa. Joel Lehtosta luin tänään ensimmäistä, mutta en varmastikaan viimeistä kertaa. Olen suuntautunut yleiseen kirjallisuuteen, joten tämä kotimainen puoli on jäänyt jotenkin sivuun viime aikoina. Siitä varmaan kertoo sekin, että kotimaisia kirjoja olen lukenut vain muutaman kuluneen vuoden aikana. Keväällä minuun iski kuin salama Veikko Huovisen Pojan kuolema, kesällä saaristolaistarina Myrskyluodon Maijasta, tänään sen teki Lehtosen Mataleena. Muista suomalaisista kirjailijoista en aio puhua - ainakaan vielä.
Mataleena on hyvin viekoitteleva teos. Ensinnäkin se on eräänlainen elämänkertateos huutolaispojan kotiseudulle palaamisesta, toiseksi se on hurja kuvaus naisesta, äidistä - äideistä, Mataleenasta ja metsän Ihmeestä. Se on kuvaus 1900-luvun alun Suomesta, suomalaisesta miehestä, joka ei enää ole tyhmä Sven Runebergin runoelmissa vaan kapinoiva, itsenäinen suomalainen mies.
Kaiken huipuksi Mataleena on alle satasivuinen teos, joten sen jaksaa kuka tahansa lukea lähes milloin tahansa. Onneksi näin, sillä Dostojevski oli näännyttää minut aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti