Hyvä ope vai?

Nyt ensimmäinen harjoittelu on takana – selvisin hengissä, jee! Hyvä minä! Kaikista antoisinta lienee saamani palaute (vääristelen kuitenkin totuutta):

1. keskusteleva ilmapiiri

Toim. huom. Keskusteluun olen pyrkinytkin. Takaraivossa välkkyvät kaikki ne yläasteen maikat, jotka pitivät kalvosulkeisia toisensa perään. Tunnit, joissa jännetuppitulehdus oli enemmän kuin lähellä (tosin sitä ei silloin vielä tunnettu).. Hyvä, että olen tässä onnistunut edes jotenkin. Mikään ei ole myöskään ärsyttävämpää kuin edessä paasaava opettaja, joka ei anna tilaa oppilaille ja oppilailta nouseville asioille.

2. Selkeä esiintyminen ja opetus, rauhallisuus - energisyys, iloisuus?

Toim. huom. Joko palautteenantaja on sokea, tai mä olen ylittänyt oman itseni. Kaikki mut tuntevat ihmiset tietävät, että minä olen kaikkea muuta kuin selkeä. Hyvä, että jotenkin pysyin kasassa... Edit: Tosin tätä mieltä oli monikin palautteenantaja... Tarkistakaa käsityksiänne minusta, hyvät ihmiset! Energinen ja iloinen? Hmm, puolikuolleena zombiena luokassa haahuilu on siis energistä? Ehkä osasin sitten peittää kroonisen väsymyksen erittäin hyvin – hyvä näyttelijä siis kaiken muun lisäksi!

3. Toiset huomioon ottava ja ystävällinen (tyyli), jämäkkyys

Toim. huom. Lienee tässäkin jotain perää ja yhteyksiä ensimmäiseen kohtaan. Muhun ei vaan sovi vanha käsitys opettajasta, vaikka aina lukiossa vitsailtiinkin, että musta tulee uusi inhokkiope, joka ei koskaan kuuntele oppilaitaan (ja paasaa ainoastaan asiaa). Oikeasti ihmiset, se oli vain vitsi. Niin paljon kuin kunnioitankin lukion saksan opettajaa, niin en missään nimessä halua olla samanlainen opettaja. Mielestäni opettajan tulee olla kykenevä vuorovaikutukseen - ja uudeksi lempisanakseni onkin muodostunut dialogi.

4. Ei jännitystä (rentous), innostava asenne

Toim. huom. Palautteenantajat eivät siis tiedä siitä, että valvoin edelliset yöt, pyörin sängyssä, tärisin vielä luokkaan tullessa (miten ne eivät huomanneet kahvikupin tärinää?!?) ja loppujen lopuksi kokosin itseni. Ehkä en nipottanut tarpeeksi, kun tuollainen rentous kerta nousi palautteissa suureen rooliin..

Rakastan oppiainettani yli kaiken ja jopa sitä pilkun viilaamista, hienoa jos se on tunneilla välittynyt. Kun vain saisi sen saman innostuneisuuden opintojen eteenpäin viemiseen (miten niin? En ole taaskaan lukenut ajoissa tenttiin!)...

5. Tunti tunnilta paraneva, kehittyvä ote...
"-- olit muuttunut tosi paljon ensimmäisestä kerrasta. Ehkä suakin silloin jännitti, tällä kerralla olit paljon rennomman oloinen."

Toim. huom. Eikö tähän muka pyritäkin? Myönnän kaiken alkukankeuden ja jäätävän hiljaisuuden ja otteen lepsumisen ja lopulta sen paranemisen. Nostan kädet ylös ja huudan: "Olette oikeassa!" Ja olen niin pirun tyytyväinen siihen, että olen päässyt eteenpäin ottaessani askeleita opettajuuteni poluilla. Kaikista hienointa lukea yllä olevan kaltaista palautetta. Siitä jäätävästä lukkiutumisesta on päästy ihan sairaasti eteenpäin.. Oikeasti, nyt on todellinen voittajafiilis!

.. Totuus voi toki olla myös se, että annoin niin hyvät ohjeet palautteen antamiseen, etteivät ne kehdanneet antaa huonoa palautetta opettamisesta, tehtävistä ainoastaan..