Jotain hyvää kai siinäkin on, että on töissä paikassa, jonne kustantajat lähettelevät lukunäytteinä kirjoina. Ja jotain hyvää siinäkin kaiketi on, että hiljaisina hetkinä tulee tartuttua niihin lukunäytekirjoihin. Tällä kertaa käsiin osui Douglas Carlton Abramsin Don Juanin päiväkirja, joka yrittää valoittaa tämän kuuluisan naistenmiehen ajatusmaailmaa ja tekoja.
Hurjinta kastia lienevät inkvisition toimet harhaoppisuuden kitkemiseksi 1400-luvun Espanjassa. Inkvisition hirmuvaltaa vastustaen Don Juan, kirjoilla aateloitu hidalgo, viettelee naisia vannoen hekuman nimeen (ja libertinen elämäntapaan). Sitten vastaan tuleekin elämää suurempi nainen, joka saa veijarilta polvet veteliksi ja maailmankuvan uusiksi. Sinällään hienoa, että joku pitää elämäntehtävänään palvoa naisia - oikeammin naista, kun tajuaa, että yhden naisen kautta tapaa koko naiseuden kirjon. Miksei munkin mies tajua pelkästään palvoa mua ja unohtaa ne kaikki konsolipelinsä?!?!!
Mitään elämää suurempaa en tästä kirjasta löytänyt. Olisikohan pitänyt? Suhteellisen aistilliset kuvaukset eivät kyllä sovi työpaikalla luettaviksi. Saattoi myös johtua orastavasta kuvotuksesta, etten kärsinyt lukea inkvisition toimeenpanemista kidutuksista.. Tai sitten olen aina ollut kovin herkkä kaikelle raakuudelle.
Tuomio: Luettavaa kamaa, mutta ei mikään taiteellisuuden huipentuma. Jotenkin kuvaavaa on se, että yhtäkkiä tuleekin yllättäviä käänteitä, jotta saataisiin jännitystä vähän elämään (yllättävät käänteet = perhesuhteiden selviäminen), jotka ovat täysin ennalta arvattavia. Ja suurimmassa osassa kirjoja, joissa ideana on kustantajan julkaisemat jonkun muun salaiset muistelmat (esim. Gulliverin retket), homma kuihtuu kokoon alta aikayksikön. En ymmärrä, miksi tarvitaan moisia kehyskertomuksia... Tai pitäisihän mun ymmärtää, koska opiskelen kirjallisuutta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti