Iltasatukirjaksi Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitz ei ole suositeltava, nimimerkillä kokemusta on. Vatsaa väänsi lukea kuvauksia keskitysleirielämästä ja oikein puistatti, kun kaikki yksityiskohdat kerrottiin liiankin tarkasti. Yyh. Varsinkin se iänkaikkinen nälkä, syöpäläiset ja jatkuva kuoleman läsnäolo saivat aikaan puistatuksia.
Jollain tapaa tuollainen jopa makaaberiutta lähentelevä kerronta saa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Omat murheet ja mielipahat unohtuivat kerta heitolla tai jopa pienenivät potenssissa neljä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti