Jäin pohtimaan omaa suhdettani ympäröivään mediakenttään, eri viestintävälineisiin. Miten sitä ennen osasikaan olla, kun ei ollut kännykkää? Ainakin osasin koulutovereiden lankaliittymien numerot ulkoa, kun niitä näpytteli harva se päivä. Piti silloin aamuisin kysyä: "Voitko mennä mun kaa?" ja "Lähtisitkö pesistä pelaamaan?" Sain ensimmäisen keltaisen banaanin vasta rippilahjaksi (1999), minkä jälkeen en ole osannut kuvitellakaan elämää ilman kännykkää. Osan vanhoista kavereiden kotinumeroista muistan edelleen ulkoa, mutta niin vain maailma muuttuu eikä lankaliittymiäkään ole enää joka kodissa. Kollektiivinen Muistikin luopui omasta liittymästään ja siirtyi pelkästään kännykkäosastolle.
Oman tietokoneen hankin vasta 2004, kun lähdin opiskelemaan omilleni. Se oli pikkuinen pakko, jos halusi tehdä kaikki koulutehtävät ajoissa ja pitää yhteyttä ulkomaailmaan muutenkin kuin puhelimella. Nyt sekin on itsestäänselvyys. Aamun aloitus ilman netissä surffailu olisi k-a-m-a-l-a-a, joskin siitä selviää noin viikon verran pakon edessä... Minusta taitaa tulla Saksan reissun jälkeen uskollinen asiakas sellaisille internetyhteyksien tarjoajille, jotka tarjoavat kannettavaa internetyhteyttä. Mökillekin sellaisen saisi mukaan kätevästi. Hohoo, siinähän gradun kirjoittaminen jämähtäisi sulajäihin, sillä en osaisi pitää näppejäni erossa internetistä.
Tällä hetkellä käytän eri medioista eniten keskustelupalstoja, pikaviestintäohjelmaa, blogiani (ja seuraan suhteellisen usein muidenkin blogeja - blogilistalta löytyy paljon kiinnostavia blogeja, joiden kautta taas tutustuu uusiin blogeihin näppärästi), sähköisiä iltapäivälehtiä sekä luen aikakauslehtiä, sanomalehtiä, viikkolehtiä ja kun muistan, avaan tv:n ja katson uutisia, ajankohtaisohjelmia, mutta pääasiassa ainoastaan joitakin sarjoja tai elokuvia. Katumainokset ärsyttävät minua suunnattoman paljon, mikään ei ole kamalampaa kuin joutua katsomaan päivittäisellä bussimatkalla aaltoilevaa sinistä silkkiä jättikoossa, jolloin alkaa tehdä mieli luonnollisesti Fazerin sinistä. Ihana pahe. Radiota kuuntelen äärimmäisen harvoin, mikä johtuu ainoastaan siitä, etten jaksa etsiä oikeaa kanavaa. Ainoastaan autossa tulee kuunneltua radiota eli erittäin harvoin.
Miten sitä muuten ennen osasi matkustaakaan bussissa pitkiä matkoja, kun ei ollut iPodia? Tuona armon vuonna 1999, jolloin suoritin rippikoulun, kuuntelin rippikoulumatkalla Lappiin yhtä ja samaa C-kasettia korvalappustereoista, nimittäin Dingon Kerjäläisten valtakuntaa. Olin kovin ihastunut silloin nahkatakkiseen tyttöön, "joka on nähnyt helvetin". Ei sillä, ettenkö vieläkin pitäisi kyseisen levyn kappaleista. Nostalgiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti