Aloitin kirjahyllyn lukemattomien kirjojen lukemisurakan aakkosten alkupäästä lukemalla saaristolaiselämän kuvauksen Hyvästi Myrskyluoto. Olen rakastunut pianokappaleeseen Myrskyluodon Maija, sävellys Melartinin, jonka takia hankinkin Anni Blomqvistin teokset. Gummerus teki miehen työn painaessaan viisi myrskyluotolaisteosta kaksiin kansiin. Myrskyluodon Maijan luin kesällä, ja nyt viimein sain luettua sen jatko-osat, jotka kertovat, miten Maijalle sitten kävikään.
Jo kesällä ihastuin päähenkilön, suomalaisten rakastaman Maijan, naiviuteen ja vahvaan uskoon jostain korkeammasta. Kadehdittavaa, miten voikaan vilpittömästi siihen, että kaikki järjestyy kyllä. Lisäksi mua silloin ja nytkin ihastutti saaristolaiskieli, yksinkertainen kieli, mutta ilmaisuissa oli silti jotain hyvin elinvoimaista, mikä kuvasi sitä elämää meren armoilla. Olen ihan ihastunut Blomqvistiin. Eräänlainen ajankuva, jota ei käsittääkseni saaristolaismaisemista kamalasti suomalaisessa kirjallisuudessa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti