sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

eka

Pitäisi varmaan tehdä joku uusi laskuri... Jotain, jota odottaa. Loma Suomessa tai vierailijoita sieltä! Vapaaehtoiset ilmottautukoon!

Aika yksinäiseltä tämä vaikuttaa, vaikka matka menikin hienosti. Kaikki on vaan niin uutta ja Saksan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa oleminen ei ole varmaankaan maailman helpointa. Host-äiti (ja -veli) ovat tosi mukavia ja avuliaita. Olen tutustunut talonväkeen ja taloon, ja nyt pitää vaan sopeutua.

Kielen kanssa pelaaminen on sinällään ihan ok. Vaikeaa, mutta ok. Joudun monesti kysymään "wie bitte?", mutta kaiketi siihen tottuu. Hankalinta on löytää sanoja. Mihin ne kaikki sanavaraston sanat ovat kadonneet? Jossain vaiheessa varmaan nekin löytyvät automaattisesti ilman ongelmaa. Toivottavasti ainakin. Neljä kuukautta kyllä tekee ihmeitä kielitajulle.

Näin Alpit tänään ensimmäistä kertaa. Oli mahtavaa. Lento meni hienosti, pilvien yläpuolella oli kauniin aurinkoista ja sää kuin morsian. Piristi huomattavasti keskellä haikeutta ja kyynelmerta.. Mielettömän kaunista. Kroisoksena otin taksin kentältä ja huristelin host-majapaikkaan. Maksoihan se, mutta uskoakseni siinä näki myös enemmän maisemia.. Huomenna on tarkoitus tutustua lähialueisiin jalkaisin. Täällä lasketaan kaikki matkat minuutteina, niinpä huomenna on tarkoitus mennä Lidliin täydentämään shampoo-, saippua-, hammastahna-, vihko- ja ruokavarastoja oikein urakalla, koska matka taittuu viidessä minuutissa. Olettaen, etten eksy matkalla.

Milloinkahan sitä itse laskeutuu Suomen maanpinnalle seuraavan kerran?

Ei kommentteja: