Olen tänään itkien pessyt lattiat ja pakannut tavarat. Eteistä kaunistavat kymmenet muovipussit, joissa on vielä jäljellä olevia tavaroita. Seuraavaa blogimerkintää ei enää tästä osoitteesta tule.
Jääkaappi on pesty ja puleerattu. Kaapit on kondiksessa. Seinät ja ikkunat ja sälekaihtimet on pölytetty. Makuuhuoneessa minusta muistuttaa enää kattolamppu, muuten se on tyhjä. Valmis uutta asukasta varten.
En ikinä uskonut, että muuttamisesta tulee näin vaikeaa. Vaikeaa siksi, että joutuu jättämään paikan, jota on rakastanut. Nyt käyn liian pateettiseksi, mutta sellainen tämä päivä on ollut. Liian surullinen ja liian haikea ja liian rankka henkisesti. Ehkä se ei olisi niin vaikeaa, ellen olisi ollut ensimmäinen asukas tässä osoitteessa. Olen saanut vaikuttaa erinäisiin asioihin, kuten välioveen ja verhotankoihin..
Ehkäpä ei olisi niin vaikeaa erota vanhasta ja rähjäisestä asunnosta, jossa seinät ovat kusenkeltaiset... Katsotaan, mitä mieltä tuosta olen syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti