Voi tätä haikeutta... Ei ehkä kannattaisi kuunnella Leonard Cohenia, mutta on sillä ihana ääni! Enää kolme viikkoa lentoihin, tähän aikaan kolmen viikon päästä olen jo baijerilaisten parissa. Eilen istuin sohvalla ja katsoin asuntoa, ja yhä selvemmäksi kävi, että tätä asuntoa tulee niin ikävä. Ensimmäinen oma koti, viihtyisä kuin mikä. Tulee toisia koteja, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen joka suhteessa.
Rakkaisiinkin yhteyden pitäminen on sitten niin vaikeaa. Tai on ja on. Ei edes ole, onhan mulla netti käytössä ja kone lähtee mukaan. Silti joku netti yhteydenpitovälineenä on.. No niin no.. Eniveis, rankkaa tulee varmasti olemaan. Latasin eilen Skypen, mut löytää sitä kautta etunimi.sukunimellä. Tiedoksi sukulaisille, joilla on netti käytössä. Mummo saa sitten joskus puhelinnumeron, että voi soitella... Varmaan pitää verkostautua vielä johonkin naamakirjaan.
Tein suunnitelman pakkauksen etenemisjärjestyksestä. Huomisiltana on luvassa kaikkien meikkien ja muiden puteloiden ja pullojen lentäminen roskiin, jos en niitä käytä enää ja päiväykset on mennyt. Tiistaina taas olis vuorossa vaatekaappien raakkaus. Torstaina astioiden ja kylppärin tyhjennys. Lauantaina ja sunnuntaina lähtevät kaikki huonekalut. Sitä ennen pitäisi ehtiä pyykätä kaikki pyykättävä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti