Jos sitä päivittäisi blogiakin joskus. Tämä on postaus Kate Jacobsin Pieni lankakauppa -kirjasta, jonka luin yhdeltä istumalta, vaikka olinkin sitä mieltä, että koko teos oli kuraa.
Tarina on tuttu naisen selviytymistarina. Mies lähtee kävelemään suhteesta, kun kaikki on mallillaan. Lapsi syntyy ja nainen joutuu sinnittelemään firman ja lapsen kanssa kaksitoista vuotta. Nainen menestyy ja firma kukoistaa, kiitos rikkaiden ystävien. Sitten kaikki kääntyy taas päälaelleen, kun mies ja vanha ystävä menneisyydestä ilmestyvät kuvioihin. Alkaa nousumäki, joskin kivikkoinen sellainen. Ja sitten pläsh. Suoraan lukijan naamalle tarjotaan 16-vuotiaan sisareni näkemys rakkaustarinasta. Sen ei kuulu mennä näin!
Kaikista eniten odotin kirjalta jotain vähän enemmän. Enemmän neulontaa, enemmän lankoja, enemmän neulonnan hurmaa. Enemmän lankakeriä, enemmän pehmeyttä, enemmän mohairlangan pehmeyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti