Auringonpalvontani on mennyt liiallisuuksiin. Katsoin itseäni äsken kylpyhuoneenpeilistä ja totesin, että otsani punoittaa uhkaavasti. Ei voi olla totta, jos olen onnistunut polttamaan otsani. Täytyy seurata tilannetta ja suojata kasvot ennen aurinkoon menoa, jos tuo on totta. Pienen pienin toivonkipinä elää, että punaisuus johtuisi vain siitä, että olen nojannut kämmentäni vasten. Ihan pieni. Olematon.
Voin kuitenkin olla ylpeä itsestäni, sillä luin tänään viisi tieteellistä artikkelia saksaksi ja ymmärsin lähes täysin kaiken, mitä niissä sanottiin. Tai sitten olin saanut auringonpistoksen, koska kiikutin seminaarimonisteet takapihalle aurinkotuolille ja lojuin aurinkotuolissa lueskellen. Samalla löysin gradua varten mainioita lähteitä, joita en tietenkään merkinnyt mitenkään mihinkään. No löytyväthän ne siitä monistenipusta.
Ensi viikolla tähän aikaan blogini on hiljentyvä kahdeksi viikoksi, sillä sen pariviikkoisen aikana pyhitän aikani ja tarmoni parisuhteelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti