Otin ja repäisin tänään, ei kyllä pitänyt, mutta olosuhteet pakottivat kehittämään hyppytunneille muuta kuin suunniteltua tekemistä. Olisin mennyt kirjastoon, mutta sisäänpäästäkseen pitäisi vilauttaa opiskelijakorttia ja mulla ei ollut sitä rahapussissa, missä se normaalisti majailee. Nostin olkiani ja lähdin sitten lukemaan auringonpaisteeseen Kari Hotakaista saksaksi. Kirjana oli Buster Keaton.
Kyseisen opuksen bongasin jo pari kuukautta sitten kaupan alelaarista, mistä se tarttui eurolla mukaan. Tässähän voisi tehdä jotain tutkimusta käännöksen onnistumisesta, jahka Suomeen palaan. No joka tapauksessa kyseessä oli myös ensikosketukseni Kari Hotakaisen huumoriin ja kielenkäyttöön, vaikkakin osan voimastaan se varmasti oli menettänyt käännöksen myötä.
Mitä sanoisin kirjasta? Minulle se nostatti vinon hymyn junassa ja auringossa istuessani, sillä jotain tuossa päähenkilössä oli hyvin pitkälti samaa kuin Aki Kaurismäessä. Tai tällaisen mielikuvan Hotakainen maalaa. Sitä paitsi Olli Alho aiheutti lievää hilpeyttä, mikä varmasti ei ole uponnut saksalaiseen lukijakuntaan. Sanottava pitää sanoa lyhyesti, ja mieluummin valkokankaalla näytetään joku mielenmaisema, jota katsoja joutuu työstämään - mitä sitä turhaan näyttämään toisen valuvia kyyneleitä! Opin myös, että musta puku päällä voi rauhassa mennä tekemään pankkiryöstön eikä poliisi varmasti löydä etsittyä. Musta puku nyt sopii kaikkiin tilanteisiin. Tiedoksesi/nne siis, miespuolinen/set lukijani.
Niin ja mitä siihen kadonneeseen opiskelijakorttiin tulee, sitä ei löydy mistään. Laitoin asian tiimoilta Erasmus-koordinaattorilleni täällä päässä viestiä ja kyselin, mitä teen, jos sitä ei vaan löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti