Girl talk on jees.
Varsinkin kun on ollut käytännössä koko vaihdon ajan vaan kirjoittamisen varassa, että on päässyt edes puhumaan tyttöjen juttuja.
Ihan parasta vaan jauhaa paskaa viisi päivää aamusta iltaan.
Ihan parasta syödä isot palat sacheria välittämättä kilokaloreista, koska ne kuluvat katuja talsiessa.
Ihan parasta vaan nauraa.
Ihan parasta vaan se, että toinen ei ota nokkiinsa joka asiasta, mitä ikinä suustani päästänkään. Ihan parasta vaan puhua puhua ja puhua. Keittää kahvia ja puhua lisää.
Ihan parasta, että on ystävä, joka ymmärtää puolesta sanasta, mitä tarkoitan.
Ihan parasta repeillä uudissanoille, joita tuotan nykyään jatkuvasti.
Viikon päästä tähän aikaan olen jo kotona. Enää lisää kopiokoneen käyttöä (kaikki kopiokortit on käytettävä loppuun!), vähän paperisotaa ja juoksemista Sprechstundeilla ja vähän lisää paperisotaa. Pakkaamista. Uudelleen pakkaamista. Panikoimista, nähtävyyksillä juoksemista. Mitä mun pitää vielä nähdä ja kokea? Mistä hankin tuliaiset? (ai niin nekin...) Panikoimista uudelleen, sillä junien kulkemiseen ei voikaan luottaa täysin (tänään meni vajaan tunnin matkaan 2,5 tuntia, että joo...) Viimeinen pyykkikoneellinen täällä on pyörimässä parhaillaan.
Aamulla kuvittelin, että matkalaukkuun mahtuu ainakin kaksi viinipulloa Rieslingiä. Voi olla, etteivät painorajat sallikaan sitä, sillä tänään tuli hankittua gradukirjallisuutta varmaan parin kilon verran. Ainakin kansio painaa. Paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti