En muista, mistä tai keneltä kuulin tästä romaanista. Ei sen väliä, se oli yhtä hyvä kuin miksi sitä kehuttiinkin. Kun sitten näin romskun pokkariversiona kirjakaupassa, mun oli heti saatava se. Tosin Corinne Hofmannin Die weiße Massai oli tarkoitettu lentokone- ja matkalukemiseksi, mutta tällainen omaelämänkerrallinen rakkaustarina kahden täysin erilaisen kulttuurin ja sivilisaation välillä koukutti pahasti. Ja pitihän sitä nyt koirallekin lukea. Ääneen. Saksaksi.
Suuri rakkaus syttyy, kun Corinne näkee kadulla massai-soturin. Tuo soturi sekoittaa totaalisesti naisen pään ja nainen jättääkin turvatun elämän Sveitsissä elääkseen soturinsa, puolijumalansa kanssa. Pariskunta muuttaa alkuongelmien jälkeen Lketingan kotikylään heimon pariin ja Corinne yrittää sopeutua parhaansa mukaan. Ilman yhteistä kieltä on vaikea kommunikoida, onneksi kylässä on lähetystä tekeviä pappeja, joilta heruu apua valkoiselle naiselle. Mustasukkainen soturiaviomies tekee vain elämästä vaikeaa.
Hofmann kertoo ongelmistaan keskellä ei mitään; yhteisen kielen puute, byrokratia viisumien ja työlupien suhteen, yksinäisyys, aviomiehen vainoharhainen käytös ja vaikea sairastelu tekevät elämästä ei niin antoisaa. Heimon elintavat poikkeavat täysin keskieurooppalaisesta hyvinvointivaltiosta, mutta rakkauden takia Hofmann on valmis asettamaan itsensä alttiiksi ja jättämään entisen taakseen.
Itse ihailin läpi kirjan Corinnen rakkauden määrää ja toisaalta taas ihmettelin heimokulttuurien suhtautumista naisiin ja lapsiin. Suurta antia oli myös heimokulttuuriin tutustuminen – itselläni ainakaan ei ollut juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millaisissa oloissa kylissä (tai Afrikassa ylipäätään) eletään ja minkälaisia tapoja ja tottumuksia näillä on. Lisäksi Hofmannin kirja on hyvin helppolukuista saksaa jopa alkuperäiskielellä luettavaksi.
Uskoisin, että edesmennyt isoäitini olisi myös pitänyt tästä kirjasta, ellei sitten ehtinyt jo lukea tätä. Hän luki aina mielenkiinnolla kaikkia omaelämänkerrallisia kertomuksia ja antoi mullekin monia hyviä kirjoja lahjaksi.
Pakko tässä on vielä hankkia Hofmannilta jatkoa. Jospa vaikka lentokentältä löytyisi Zurück aus Afrika. Itse ainakin haluan nähdä, mitä siitä kaikesta seurasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti