Mikä siinä on, että aina nälkäisenä menee lukemaan toisten ruokablogeja? Olen pahiten koukuttanut itseni opiskelevien Christinan blogiin sekä Cebicin keittiöön sekä 14-vuotiaan Herkkukirpun leivontablogiin. Aargh. Pää hajoaa. Niin hyviä ruokakuvia ja niin vähän motivaatiota itse leipoa tai laittaa.
Sitten kun olen Suomessa, leivon. Ihan varmasti.
Ja teen kaikkea hyvää ruokaa.
Varmasti.
Sataprosenttisesti.
Joka viikko vähintään kokkailuita.
Mutta tästä ei tule leivonta- eikä keittiöblogi, koska siihen musta sentään ei ole.
Jäin tässä pohtimaan, milloin olen syönyt viimeksi herkullista, mehevää (joko pitserian tai omatekoista) pitsaa – muutamaa pakastepitsaa (pahaa sellaista) huhti-toukokuulta kun ei lasketa. Tai kebabia. Tässä Döner-kebabien luvatussa maassa en ole käynyt kertaakaan syömässä kebabia – osittain siksi, että olen hyvin epäileväinen ruuan alkuperän suhteen, sen verran on saanut lukea pilaantuneista lihoista ja juustotuotteista viime vuosien aikana. Osittain olen passannut dönerini siksikin, että tunnen suurta sympatiaa pahempaa puoliskoa kohtaan, joka ei hänkään ole syönyt kebabia koko mun täällä olon aikana.
Meillä on missio. Heti kun olen Suomessa, mennään kebabille. Pahempi puolisko on luvannut tarjota!
Millä ihmeellä mä sitten olen täällä elänyt? Voisinpa vastata "Pyhällä Hengellä", mutta ei. Proosallinen selitys on paljon tonnikalaspagettia tai vaihtoehtoisesti nuudeleita. Yliopistolla ollessani olen selvinnyt jollain Brezelillä tai vastaavalla, Hawaiizunge on kanssa aika kova sana. Söin eilen pakastimesta loput siitä jauhelihasoosista, joka pahemman puolen kanssa tehtiin toukokuussa. Tänään vedin nuudeleita ja leipää. Huomiseksi olisi vielä spagettia, mutta aion olla ovela ja piilottaa loput vuokraemännän spagettien joukkoon. Ei tee nimittäin yhtään mieli. Eikä varsinkaan tee mieli mitään tonnikalajuttuja. Hyi. Etoo ajatuskin. Olen syönyt sitä liikaa.
Huomenna on luvassa ulkoruokintaa noin niin kuin viimeisen kokonaisen päivän kunniaksi. Huomenna pitää myös siivota, mutta jos hoidan siivoilut nopeasti aamulla, ehdin iltapäivällä tehdä vaikka mitä. Tänään en jaksanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti