Tämä on SE vuodenaika. Ulkona tuulee, viima pieksee kasvoja ja tuuli ulvoo ikkunapuissa. Vastatuuleen kävellessä alkaa automaattisesti haaveilla uusista väreistä, pehmeydestä, johon kietoutua. Kaupoissa kierrellessä katse tarttuu aina johonkin malliin, jonka voisi toteuttaa. Tuon salmiakkikuvion voisi toteuttaa fifin ohjeella, tuossa taas on aivan selkeästi ananasmalli.
Siippa-raukka. Se ei tiedäkään, että meidän sohvalle kerääntyy pian "muutama" Rose Mohair -keränen; että pian alkaa taas se mun "wowitus"-kausi; että kohta mä en kuule enkä näe muuta kuin puikkojen suihkeen.
Tarkoitus nimittäin oli ostaa ainoastaan laukku, josta olen haaveillut vuoden ajan. Kävin makutuomariystävän kanssa valitsemassa värin, maksoin merkistä. Siippa sitä ei kuitenkaan olisi mulle hankkinut, vaikka piakkoin on vuosipäiväkin... joten Marimekon olkalaukku oli siis mun omissa kätösissäni ja omasta pussistani. Perustelin vielä ostopakon sillä, että opettajana on kiva, kun kaikki kirjat ja paperit kulkevat yhdessä kassissa eikä tarvitse raahata mukana vielä kangaskassia monisteita varten. Saisikohan sen sitten verotukseen?
Laukkuun siis piti ainoastaan jäädä, hyvillä mielin kävimme kahvilla ja kiertelimme vaatekauppoja. Mitään ei tarttunut mukaan. Punnitsin vielä levyosastolla Sipen, Emma Salokoski Ensemblen ja Irinan levyjä, mutta jätin ne kaikki kauppaan, sillä tili ammottaisi muutoin tyhjyyttä palkkapäivään asti. Kirottu olkoon seurueemme se jäsen, joka halusi kiivetä yläkertaan, jolloin mieleeni välähti, että voisin katsoa lankoja: kymmenen (10) kerää Rose Mohairia mukaan. Se siitä säästökuurista.
Ja pliis, älkää muistuttako siitä jätesäkillisestä lankoja jossain varastossa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti