:(

Takana kaksi ahdistavaa päivää.

Sain eilen tiedon Kauhajoen tragediasta puolen päivän jälkeen. Juuri ennen seuraavan tunnin alkua. Miten pitää uutinen sisällä? Ei mitenkään. Kerroin oppilaille. Luimme yhdessä uutisia netistä ja yritimme käsitellä tapahtunutta. Yritimme jatkaa elämää.

Tulin kotiin. Luin internetistä uusimmat tiedot. Kuolleiden määrä oli yhdeksän. Menin siipan viereen ja pyysin pitämään minusta kiinni. Ahdisti niin pirusti. Illalla seurasimme ylimääräiset uutislähetykset: uhriluku kasvoi. Tv-ohjelmassa psykologilla oli auringonkeltainen Hawaji-paita päällä. Mietin, tajusiko se edes asuvalintaansa.

Ilta kului miettiessä, miten ihmeessä käsittelen tätä luokassa aamulla. Miten minä hämmentyneenä ja paikalleni jäätyneenä pystyn käsittelemään asiaa? Mitä minä sanon? Mitä en sano? Yö tuli levottomine unineen.

Aamulla laitoin varmuuden vuoksi vedenkestävää ripsiväriä. Tarpeeseen tuli. Aamulla kouluun taivalsi hiljainen, hautajaiskulkuetta muistuttava koululaisjoukko. Normaali ilo ja kuulumisten vaihto olivat poissa. Ensimmäisenä tapasin itkevän kollegan. Tunneilla oli hiljaista. Tarjosin mahdollisuutta keskusteluun. Muutama hajanainen kommentti tuli. Useammat kannattivat metallinpaljastimia.

Tämä on järkyttänyt suomalaista kouluyhteisöä. Tämä on järkyttänyt minua. Haluanko työskennellä suomalaisessa koulussa? Viime marraskuussa mietin samaa kysymystä. Jostain syystä tutkijan ura tuntuu taas suhteellisen mielekkäältä ajatukselta.