Suomalainen proosa ei ole mun alaa, ei todellakaan. Nappasin kuitenkin Pirkko Saision Punaisen erokirjan kirjaston palautetuista, sillä pitkään mua oli kiinnostanut tuo kyseinen kirja. Olen vain huono etsimään suomalaisia kirjailijoita hyllyjen välistä, tunnistan nimittäin vain "viihdekirjailijat" nimeltä. Vakavastiotettava suomalainen proosa ei siis ole mun juttu.
Saision teos kuitenkin tempaisi mukaansa, vaikka se oli mun makuun hieman hajanainen (ärsyttävää kaikki sulkeet ja minämuotoisen kertojan käyttämä hän-muoto itsestään menneestä tarinoidessaan), mutta intensiivinen. Sitä paitsi ei voi olla pitämättä teoksesta, jossa mainitaan ohimennen kotiseutuni.
Punainen erokirja kuvaa seksuaali-identiteettiään etsivää nuorta naista seitkytluvulla muistelmien muodossa. Seitkytluvulla oltiin niin kommareita, niin kommareita, tuettiin Chetä ja kuunneltiin Beatlesia. Kadottiin salamerkkien avulla tiloihin, joissa etsittiin itseään ja toista. Kauneimpia kuvauksia lienevät kuvaukset ihon ikävästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti