John Irving on kirjailija, johon en osaa suhtautua kunnolla. Ensimmäinen teos, jonka Irvingiltä luin, oli Neljäs käsi tai Leski vuoden verran. Niiden jälkeen olen lukenut Sirkuksen pojan sekä Kaikki isäni hotellit. Viime vuonna ostin itselleni Irving-uutukaisen, joka kuitenkin jäi muiden joululahjakirjojen jalkoihin. Aloitin tuossa elokuun alussa Garpin maailman, jonka sain viimein viime yönä luettua. Jo oli aikakin.
Irvingillä on hykerryttävä tapa kääntää kaiken päälaelleen. Hahmot elävät jokseenkin groteskissa maailmassa; Garp esimerkiksi saa alkunsa sairaanhoitajaäidin Jennyn tehdessä omavaltaisen päätöksen saada lapsi "vihannessotamiehen" kanssa. Garpin maailmaan kuuluu huoria, epämääräisiä suhteita, suuri rakkaus, menetyksiä - mutta ennen kaikkea lukijaa hykerryttäviä tilanteita. En voi sille mitään, että kertomus vei minut mennessään aamuyön pikkutunneille saakka. Irvingin luomassa maailmassa kaikki on vähän viksin vonksin; Garpin maailmassa jokaisessa on jokin pala vinksallaan. Huumori vie mukanaan, kunhan kirjailija pääsee vain vauhtiin.
Pitänee tarttua Kunnes löydän sinut -teokseen joululoman aikana. Irvingiä on saatava lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti