Itsepäisyyspäivä: sininen ja valkoinen

... värit ovat vapauden!

Yritin analysoida eilisillan, mitä itsenäisyys minulle merkitsee. Se merkitsee muun muassa seuraavia asioita:

• Vapaus: sananvapaus, uskonnon vapaus, vapaus olla mitä haluaa. Ilman itsenäisyyttä voitaisiin meidänkin lehdistöämme suitsia tiettyyn muottiin ja esimerkiksi kertoa vain puolitotuuksia kansan syville riveille. Säännösteltyä tiedonkulkua. Ne, jotka uskaltaisivat ajatella toisin ja sanoa sen ääneen, karkotettaisiin Siperiaan tai joutuisivat kokemaan pieniä onnettomuuksia. Kouluissa opetettaisiin vain yhtä totuutta. Jo puistattaa.
• Suomen kieli ja mieli: Jos suomalaiset eivät olisi saaneet torjuntavoittoa sodissa, puhuttaisiin meillä mitä luultavammin jotain muuta kieltä. Meillä olisi erilainen kulttuuri. Kirjallisuuskin olisi vaikenemisen kirjallisuutta, aivan toisenlaista mitä se nyt voi olla. Ehkä me olisimme myös toisen luontoisia. Ajattelisimme eri tavalla.. Meidän kulttuuri-identiteettimme olisi toinen.
  
• Rauha: Saamme elää suhteellisen turvallisesti, vaikka välillä poliitikot väläyttelevätkin uhkakuvia ajaessaan sotilasliittoon liittymistä. Maallamme on hyvät suhteet ympäröiviin maihin sekä muuhun maailmaan, mikä todistettiin mm. Etyjin tämänviikkoisessa kokouksessa. Maamme on profiloitunut sovittelijana, rauhan ajajana. Suurimmat uhkakuvat eivät liene enää militäärisiä vaan taloudellisia, sidoksissa yleiseen kehitykseen maailmalla. Globalisaatioon.
  

Voisin listata vielä tuohon hyvinvoinnin (josta voidaan tänä päivänä olla montaa mieltä, sillä yhä useampi voi huonosti) ja koulutuksen.

En koskaan oppinut tuntemaan isovanhempieni vanhempia, mutta olen kiitollinen heille ja heidän uhrauksille siitä, että meillä on tänä päivänä 91-vuotias itsenäinen Suomi.

Tänään Linnan punaiselle matolle saapuu enää yksi Mannerheim-ristin ritari. On syytä olla kiitollinen, kun yli puoli Suomea seuraa presidentin kättelyitä.