Olen joidenkin asioiden suhteen hidassytytteinen. En muista, milloin tajusin Maija Vilkkumaan Anna-Liisan (Totuutta ja tehtävää -kokoelmalta) yhteyden Minna Canthin näytelmään Anna Liisa. Ylipäätään tunnen kammottavan vähän suomalaista kirjallisuutta siihen verrattuna, että mun pitäisi oikeasti tuntea sitä.. Paikkasin sivistystäni Canthin osalta ja lukaisin alkuperäisen näytelmän.
Näytelmä on kolmessa näytöksessä, siedettävässä mitassa siis, ja sitä voisi kaupata joskus luettavaksi muillekin. Näytelmä käsittelee syyllisyyttä, häpeää ja naisen vahvoja päätöksiä. Anna Liisa on kihlautumassa talollisen Johanneksen kanssa joutuessaan kohtaamaan menneisyytensä aaveet renkipoika-Mikon ja tämän äidin Husson muodossa. Lapsenmurha noussee tapetille jälleen, mikäli Anna Liisa ei naisi Mikkoa Johanneksen sijaan.
Anna Liisan kaksi ensimmäistä näytöstä on loistavaa ja nautittavaa luettavaa, kolmannessa näytöksessä nimihenkilö Anna Liisa tekee ratkaisunsa ja kohtaa totuuden, eikä pakene enää. Näytelmänä Anna Liisa toiminee myös ajankuvana -- kertomuksena siitä, miten tiiviissä yhteisössä tabut yritetään lakaista maton alle ja säästyä perhettä kohdanneelta häpeältä. Sen lisäksi se on kertomus oikeudentunnosta, joskin Anna Liisan valaistuminen oli hitusen liian nopeatoiminnaista ja äkkinäistä.
Kaiken kaikkiaan suosittelen liitettäväksi Vilkkumaan tekstin Canthin tekstiin - yhdessä ne muodostavat mielekkään kokonaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti