Mummo oli epäillyt, että olen vaihtamassa jo alaa.
Melkein tekisi mieli. Kaikista rasittavinta on se, että materiaalia pitäisi olla viidelle seuraavalle tunnille valmiina, jotta tarpeen vaatiessa olisi hihasta vetää ässä. Meni vaan tänäänkin niin hermo kaikkeen. Tunneille valutaan milloin sattuu, mikä tarkoittaa sitä, että jos olen sanonut, että meillä on ohjelmassa tänään tätä, niin ei mulla ole mitään rahkeita viedä asiaa läpi, jos asianosaiset eivät vaivaudu paikalle. Se taas tarkoittaa sitä, että joudun menemään eteenpäin asioissa, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei materiaali riitä. Toki sitten seuraavan kerran on ohjelmaan muutoksia ja niin oravanpyörä on valmis. Rasittaa.
Ja kun oppilaat eivät kanna mitään vastuuta oppimisestaan. Olen melkein valmis luopumaan atk-luokkien käytöstä, koska ne eivät vaan osaa. Milloin pelataan mäiskintää, milloin roikutaan irc-galleriassa, milloin facebookissa... Tehtävät huitaistaan vasemmalla kädellä. Pakko siirtyä siihen, että otan jokaiselle tunnille kirjallisen tehtävän, joka palautetaan. Äärimmäisen rasittavaa ja lisää työmäärää entisestään.
Ja sitten se plagiointi. Olen varmaan siitäkin jo avautunut blogiin, mutta niin..... Eivätkö ne tajua, että mulla on silmät päässä ja osaan yhdistää yksi plus yksi. Osaan myös käyttää erinäisiä hakuohjelmia... Jos muuttaa lauseesta yhden sanan, tekeekö se lauseesta omaa? Tai jos poistaa yhden sanan? Ei se tee, eikä asiaa ole sisäistetty juuri lainkaan. Eikä teksti kuulosta yhtään oppilaan omalta tekstiltä. Sääliksi käy. Toivon, että oppisivat yhdestä kerrasta.
Kohta alkaa taas koesuma. Onneksi sentään koekysymykset ovat valmiina, kunhan vaan yhdistelen niistä sopivan kokeen. Ehkäpä viikonloppuna, mikäli jaksan askarrella ja muistan ottaa työpöydältä tavaroita viikonlopuksi kotiin. Kohta saan taas siivota työpöydän ja vaihtaa seuraavaan kohteeseen. Aika pelottavaa. Kollega oli jo pitänyt kokeet.
Mutta palatakseni mummon ennustukseen. Luultavasti päädyn vaihtamaan alaa.. Oikeastaan kiinnostaa niin monikin asia, ettei se ole mikään suuri kynnyskysymys. Toivon koko ajan salaa, että joku ihana rehtori tajuaisi soittaa minulle ja pyytää sijaistamaan johonkin ihanaan kouluun, jossa olisi ihania oppilaita.... Joulupukki, pyydänkö minä liikaa?
Melkein tekisi mieli. Kaikista rasittavinta on se, että materiaalia pitäisi olla viidelle seuraavalle tunnille valmiina, jotta tarpeen vaatiessa olisi hihasta vetää ässä. Meni vaan tänäänkin niin hermo kaikkeen. Tunneille valutaan milloin sattuu, mikä tarkoittaa sitä, että jos olen sanonut, että meillä on ohjelmassa tänään tätä, niin ei mulla ole mitään rahkeita viedä asiaa läpi, jos asianosaiset eivät vaivaudu paikalle. Se taas tarkoittaa sitä, että joudun menemään eteenpäin asioissa, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei materiaali riitä. Toki sitten seuraavan kerran on ohjelmaan muutoksia ja niin oravanpyörä on valmis. Rasittaa.
Ja kun oppilaat eivät kanna mitään vastuuta oppimisestaan. Olen melkein valmis luopumaan atk-luokkien käytöstä, koska ne eivät vaan osaa. Milloin pelataan mäiskintää, milloin roikutaan irc-galleriassa, milloin facebookissa... Tehtävät huitaistaan vasemmalla kädellä. Pakko siirtyä siihen, että otan jokaiselle tunnille kirjallisen tehtävän, joka palautetaan. Äärimmäisen rasittavaa ja lisää työmäärää entisestään.
Ja sitten se plagiointi. Olen varmaan siitäkin jo avautunut blogiin, mutta niin..... Eivätkö ne tajua, että mulla on silmät päässä ja osaan yhdistää yksi plus yksi. Osaan myös käyttää erinäisiä hakuohjelmia... Jos muuttaa lauseesta yhden sanan, tekeekö se lauseesta omaa? Tai jos poistaa yhden sanan? Ei se tee, eikä asiaa ole sisäistetty juuri lainkaan. Eikä teksti kuulosta yhtään oppilaan omalta tekstiltä. Sääliksi käy. Toivon, että oppisivat yhdestä kerrasta.
Kohta alkaa taas koesuma. Onneksi sentään koekysymykset ovat valmiina, kunhan vaan yhdistelen niistä sopivan kokeen. Ehkäpä viikonloppuna, mikäli jaksan askarrella ja muistan ottaa työpöydältä tavaroita viikonlopuksi kotiin. Kohta saan taas siivota työpöydän ja vaihtaa seuraavaan kohteeseen. Aika pelottavaa. Kollega oli jo pitänyt kokeet.
Mutta palatakseni mummon ennustukseen. Luultavasti päädyn vaihtamaan alaa.. Oikeastaan kiinnostaa niin monikin asia, ettei se ole mikään suuri kynnyskysymys. Toivon koko ajan salaa, että joku ihana rehtori tajuaisi soittaa minulle ja pyytää sijaistamaan johonkin ihanaan kouluun, jossa olisi ihania oppilaita.... Joulupukki, pyydänkö minä liikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti