Siinä on puolensa ja puolensa, kun on nuorena opettajana ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassaan. Siis siinä, että työskentelee vain vajaa kymmenen vuotta nuorempien parissa.
Pidän opettamisesta silloin, kun osataan käytöstavat. Konditionaalin käyttäminen tilanteessa kuin tilanteessa on ihan jees, jolloin suostunkin yleensä pyyntöön. Jos myöhästytään tunnilta ja pyydetään anteeksi myöhästymistä, se on ok. Jos taas silmilleni aletaan hyppiä ja viestintä suuntaani on vihamielistä ja aggressiivista tai luokkaan marssitaan pelkkänä itsestäänselvyytenä, vereni kiehahtaa.
Olen jo pitkään miettinyt, opetetaanko kouluissa lainkaan sähköpostiviestintää. Ilmeisesti ei. Syksystä saakka olen saanut tehtäviä sähköpostipalautuksina tai esimerkiksi ilmoituksia sairauden takia poissaoloista tunneilta. Viestintä on suorastaan ala-arvoista! Yleensä otsikointi ei ole aiheen mukaista (tosin se ei ole sitä edes opettajien kesken), viestikenttä on tyhjä tai muotoilu tökeröä. Esimerkiksi käytetään paljon puhekieltä, lauseet ovat vaillinaisia – eikä minkään sortin tapoja ole näkyvissä. Siinä missä live-tilanteessa osataan käyttää sitä konditionaalia, ei sähköisessä asioinnissa ole minkäänlaista kohteliaisuuden vivahdetta: "lähetä, kerro." Vielä inhottavampaa on saada viestejä, joissa otsikko jo huutaa vihamielisyyttä tyyliin "tässä tää sun tyhmä [lue: paska] tehtäväs!"
Missä on viestintäherkkyys? Itse aina olen miettinyt pitkään, ketä voin teititellä ja ketä en. Esimerkiksi professorille tekstin lähettäminen on älyttömän vaikeaa: mietin pitkään sanavalintoja, teitittelyä, kohteliaisuutta.. Kurssikavereiden kesken viestintä on helpompaa, ei tarvitse olla niin muodollinen. Yleensä kuitenkin luen useampaan otteeseen viestini ennen lähettämistä. Puhumattakaan sitten muilla kielillä viestimisestä! Saatan kirjoittaa tunnin verran yhtä sähköpostia saksaksi, koska mietin todella tarkkaan niitä sanavalintoja ja tarkastan useampaan otteeseen sanakirjoista ilmaisua.
Viestintäherkkyydellä kuitenkin tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että osattaisiin viestiä oikein ja asianmukaisella tavalla. Mä en edelleenkään ole oppilaiden kaveri, vaikka olenkin suhteellisen rento luokassa. Se on mun tyylini olla ja esittää asioita. Keskustella. Kyseenalaistaa. Nauraa ehkä yhdessä jollekin. Se ei kuitenkaan tee musta niiden ystävää, kaveria. Mulle ei voi viestiä kuin kaverille. Tai haistattaa kuten kaverille. Mä olen kuitenkin edelleen ope, joka mm. arvioi ja tarkkailee oppilaiden lähettämiä viestejä... Kuuluu työhön.
Siksi joskus ihmettelenkin, miten oppilas erehtyy pyytämään mua facebook-frendikseen. No way, baby!
Pidän opettamisesta silloin, kun osataan käytöstavat. Konditionaalin käyttäminen tilanteessa kuin tilanteessa on ihan jees, jolloin suostunkin yleensä pyyntöön. Jos myöhästytään tunnilta ja pyydetään anteeksi myöhästymistä, se on ok. Jos taas silmilleni aletaan hyppiä ja viestintä suuntaani on vihamielistä ja aggressiivista tai luokkaan marssitaan pelkkänä itsestäänselvyytenä, vereni kiehahtaa.
Olen jo pitkään miettinyt, opetetaanko kouluissa lainkaan sähköpostiviestintää. Ilmeisesti ei. Syksystä saakka olen saanut tehtäviä sähköpostipalautuksina tai esimerkiksi ilmoituksia sairauden takia poissaoloista tunneilta. Viestintä on suorastaan ala-arvoista! Yleensä otsikointi ei ole aiheen mukaista (tosin se ei ole sitä edes opettajien kesken), viestikenttä on tyhjä tai muotoilu tökeröä. Esimerkiksi käytetään paljon puhekieltä, lauseet ovat vaillinaisia – eikä minkään sortin tapoja ole näkyvissä. Siinä missä live-tilanteessa osataan käyttää sitä konditionaalia, ei sähköisessä asioinnissa ole minkäänlaista kohteliaisuuden vivahdetta: "lähetä, kerro." Vielä inhottavampaa on saada viestejä, joissa otsikko jo huutaa vihamielisyyttä tyyliin "tässä tää sun tyhmä [lue: paska] tehtäväs!"
Missä on viestintäherkkyys? Itse aina olen miettinyt pitkään, ketä voin teititellä ja ketä en. Esimerkiksi professorille tekstin lähettäminen on älyttömän vaikeaa: mietin pitkään sanavalintoja, teitittelyä, kohteliaisuutta.. Kurssikavereiden kesken viestintä on helpompaa, ei tarvitse olla niin muodollinen. Yleensä kuitenkin luen useampaan otteeseen viestini ennen lähettämistä. Puhumattakaan sitten muilla kielillä viestimisestä! Saatan kirjoittaa tunnin verran yhtä sähköpostia saksaksi, koska mietin todella tarkkaan niitä sanavalintoja ja tarkastan useampaan otteeseen sanakirjoista ilmaisua.
Viestintäherkkyydellä kuitenkin tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että osattaisiin viestiä oikein ja asianmukaisella tavalla. Mä en edelleenkään ole oppilaiden kaveri, vaikka olenkin suhteellisen rento luokassa. Se on mun tyylini olla ja esittää asioita. Keskustella. Kyseenalaistaa. Nauraa ehkä yhdessä jollekin. Se ei kuitenkaan tee musta niiden ystävää, kaveria. Mulle ei voi viestiä kuin kaverille. Tai haistattaa kuten kaverille. Mä olen kuitenkin edelleen ope, joka mm. arvioi ja tarkkailee oppilaiden lähettämiä viestejä... Kuuluu työhön.
Siksi joskus ihmettelenkin, miten oppilas erehtyy pyytämään mua facebook-frendikseen. No way, baby!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti