Olen ollut kerran kihlajaisissa (eikä liity, että kirjoitan alun monta kertaa *kihja) ja olin silloin seitsemän. Kai. Läsnä olivat kihlaparin lähimmäiset, eli vanhemmat ja sisarukset lapsineen. Käytännössä tämä tarkoitti noin kymmentä vierasta. Se ei tarkoittanut tätejä ja setiä eikä serkkuja eikä kummin kaimoja. Ainoastaan lähimmäisiä.
Ja sellaisena minä kihlajaiset näenkin. Oman ymmärrykseni mukaan kihlajaisilla (ja taas typo!) on olemassa tarkoitus: tutustuttaa kihlaparin perheet (=lähimmäiset) keskenään niin, että jälkeläisten liitolle löytyy molemmista perheistä siunausta ja mahdollisesti myös apuja pystytään pyytämään tulevia häitä varten. Niinpä kuullessani tässä taannoin, että eräs tuttavahko oli järjestämässä kihlajaisia ja kutsui kauempia sukulaisia paikalle, olin suorastaan tyrmistynyt. Ja tänään kuulin, että läsnä oli noin 70 vierasta. Siis yksien häiden verran! Tajutonta!
Olen miettinyt Nina Mikkosen väitteitä huonoista äideistä. Äidit, jotka eivät jää kotiin lasten kanssa ovat huonoja äitejä. Jos heillä on mahdollisuus jäädä kotiin. Päiväkodit ovat hyvä olla olemassa niille lapsille, joiden äidit ovat piripäitä tai yksinhuoltajia (=leskiä). Itsekeskeiset naiset eivät hanki lapsia, joille ei ole mahdollisuutta molempiin vanhempiin!! Siispä näiden päätelmien nojalla voitaisiinkin tuomita (jo entuudestaan tuomitut) muusikkoäidit, jotka lähtivät kiertämään keikkalavoja lähes heti synnytyksen jälkeen - lapset hoitajan kanssa mukana. Esimerkiksi PMMP:n tyttöjähän jo ennen Mikkos-kohua tästä syytettiinkin ja osoiteltiinkin sormella, mihin varsinkin innokkaat fanit vastasivat kysymällä, missä The Lauri on. Eikös Late ole huono isä, kun ei ole jäänyt koti-isäksi?
Kohu on kuitenkin paisunut ihan järjettömyyksiin, nyt jo entinen opetusministeri Sari Sarkomaa, joka jättäytyi hallituksesta voidakseen olla enemmän lasten kanssa, puuttuu Mikkosen väitteisiin. Turhaa, niin turhaa! On oikeutettua ja etuoikeutettua, ja ensinnäkin hienoa, jos nainen pystyy yhdistämään uran ja perheen. Kuten Sarkomaa sanoi, lasten ei kuitenkaan pidä joutua joustamaan vanhempien ehdoilla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi jäädä ulkomaailmasta tai haudata omia urahaaveitaan. Ura ja perhe on mahdollista yhdistää, ja sitä helpottamaan on olemassa päiväkodit ja perhepäivähoitajat, joista jälkimmäinenhän on yleensä yhdistänyt perheen ja uran. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jäädä kotiin ja hoitaa samalla työtä ja lapsia. Suotakoon näille äideille äitiys sekä uran rakentaminen.
Sain mapitettua kolmen jakson monisteet ja materiaalit. Heitin turhaa pois, mutta en raaskinut vielä luopua ylimääräisistä koekopioista. Ehkä kierrätän ne vielä joskus. Jakso alkaa lähetä loppuaan, ja ainakin tämä ope on helpottunut. Savua on noussut korvista siihen tahtiin, että höyryveturikin olisi kateellinen. Se Puksu.
Neulerintamalla ei ole mitään uutta. Olen vain hurahtanut huiveihin, joita onkin nyt valmistunut kaksi. Odottakaa, ne odottavat vielä kiltisti höyryttämistä, jonka jälkeen ne ovat julkaisukuntoisia. Tein tässä hyvän paitalöydön, jolle pitäisi neuloa kaveriksi bolero. Se taas tarkoittaa lisää lankojen ostoa... Lisäälisää.
Ja sellaisena minä kihlajaiset näenkin. Oman ymmärrykseni mukaan kihlajaisilla (ja taas typo!) on olemassa tarkoitus: tutustuttaa kihlaparin perheet (=lähimmäiset) keskenään niin, että jälkeläisten liitolle löytyy molemmista perheistä siunausta ja mahdollisesti myös apuja pystytään pyytämään tulevia häitä varten. Niinpä kuullessani tässä taannoin, että eräs tuttavahko oli järjestämässä kihlajaisia ja kutsui kauempia sukulaisia paikalle, olin suorastaan tyrmistynyt. Ja tänään kuulin, että läsnä oli noin 70 vierasta. Siis yksien häiden verran! Tajutonta!
Olen miettinyt Nina Mikkosen väitteitä huonoista äideistä. Äidit, jotka eivät jää kotiin lasten kanssa ovat huonoja äitejä. Jos heillä on mahdollisuus jäädä kotiin. Päiväkodit ovat hyvä olla olemassa niille lapsille, joiden äidit ovat piripäitä tai yksinhuoltajia (=leskiä). Itsekeskeiset naiset eivät hanki lapsia, joille ei ole mahdollisuutta molempiin vanhempiin!! Siispä näiden päätelmien nojalla voitaisiinkin tuomita (jo entuudestaan tuomitut) muusikkoäidit, jotka lähtivät kiertämään keikkalavoja lähes heti synnytyksen jälkeen - lapset hoitajan kanssa mukana. Esimerkiksi PMMP:n tyttöjähän jo ennen Mikkos-kohua tästä syytettiinkin ja osoiteltiinkin sormella, mihin varsinkin innokkaat fanit vastasivat kysymällä, missä The Lauri on. Eikös Late ole huono isä, kun ei ole jäänyt koti-isäksi?
Kohu on kuitenkin paisunut ihan järjettömyyksiin, nyt jo entinen opetusministeri Sari Sarkomaa, joka jättäytyi hallituksesta voidakseen olla enemmän lasten kanssa, puuttuu Mikkosen väitteisiin. Turhaa, niin turhaa! On oikeutettua ja etuoikeutettua, ja ensinnäkin hienoa, jos nainen pystyy yhdistämään uran ja perheen. Kuten Sarkomaa sanoi, lasten ei kuitenkaan pidä joutua joustamaan vanhempien ehdoilla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi jäädä ulkomaailmasta tai haudata omia urahaaveitaan. Ura ja perhe on mahdollista yhdistää, ja sitä helpottamaan on olemassa päiväkodit ja perhepäivähoitajat, joista jälkimmäinenhän on yleensä yhdistänyt perheen ja uran. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jäädä kotiin ja hoitaa samalla työtä ja lapsia. Suotakoon näille äideille äitiys sekä uran rakentaminen.
Sain mapitettua kolmen jakson monisteet ja materiaalit. Heitin turhaa pois, mutta en raaskinut vielä luopua ylimääräisistä koekopioista. Ehkä kierrätän ne vielä joskus. Jakso alkaa lähetä loppuaan, ja ainakin tämä ope on helpottunut. Savua on noussut korvista siihen tahtiin, että höyryveturikin olisi kateellinen. Se Puksu.
Neulerintamalla ei ole mitään uutta. Olen vain hurahtanut huiveihin, joita onkin nyt valmistunut kaksi. Odottakaa, ne odottavat vielä kiltisti höyryttämistä, jonka jälkeen ne ovat julkaisukuntoisia. Tein tässä hyvän paitalöydön, jolle pitäisi neuloa kaveriksi bolero. Se taas tarkoittaa lisää lankojen ostoa... Lisäälisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti