Olen kirjoittanut harvakseltaan treenauksesta tähän blogiin. Osittain siksi, että on toinenkin liikunta-aiheinen blogi, joten tänne ei ole tarvinnut kirjoitella juuri mitään. Pakko silti nyt hehkuttaa: liikunta ei ole aiemmin tuntunut näin ihanalta!
En tiedä, onko sykemittari ollut se kimmoke hyppäämään salilla säännöllisesti. Ehkä, ehkä ei. Joka tapauksessa se on ollut tammikuusta asti mukana treeneissä - ja vaikka väliin jäi muutama viikko, etten treenannut kiusallisen poskiontelotulehduksen takia (joka on muuten vaivannut jo ihan tarpeeksi parin vuoden aikana), niin paluu salille on ollut ihana. Tehtiin vasta uusi saliohjelma seuraaviksi kolmeksi kuukaudeksi, mikä oli oikeasti kannattavaa ja hyvä juttu. Sain uutta intoa treenaamiseen.
Niinpä kävinkin viime viikolla neljästi tekemässä puhtaan salitreenin.
Minä! Minä, joka en ollut ennen elokuuta käynyt kuntosalilla kuin pari kertaa. Minä, joka en ollut harrastanut säännöllistä liikuntaa sitten vanhojen tanssien (jolloin treenasin hulluna mahtuakseni unelmieni pukuun ja näyttääkseni hyvältä siinä). Minä, joka suhteen alettua olen aikonut urheilla säännöllisesti, mutta se on aina kaatunut ties mihin. Minä, joka kävin hyvin epäsäännöllisesti yliopistoliikunnan tunneilla. Minä, jolla on aina ollut viha-rakkaus-suhde liikuntaan, koska hiihtohullu liikunnanmaikka pilasi jo ala-asteella liikuntahalut.
Tavoitteena on nyt kolmet-neljät treenit viikossa koko kevään ajan. Toki edelleen mennään kroppaa kuunnellen ja kunnioittaen. Olen silti löytänyt liikunnan ilon ja riemun (toki löysin sen elokuussa, kun aloitin vuoden mittaisen avioliiton kuntosalin kanssa). Nautin!
En tiedä, onko sykemittari ollut se kimmoke hyppäämään salilla säännöllisesti. Ehkä, ehkä ei. Joka tapauksessa se on ollut tammikuusta asti mukana treeneissä - ja vaikka väliin jäi muutama viikko, etten treenannut kiusallisen poskiontelotulehduksen takia (joka on muuten vaivannut jo ihan tarpeeksi parin vuoden aikana), niin paluu salille on ollut ihana. Tehtiin vasta uusi saliohjelma seuraaviksi kolmeksi kuukaudeksi, mikä oli oikeasti kannattavaa ja hyvä juttu. Sain uutta intoa treenaamiseen.
Niinpä kävinkin viime viikolla neljästi tekemässä puhtaan salitreenin.
Minä! Minä, joka en ollut ennen elokuuta käynyt kuntosalilla kuin pari kertaa. Minä, joka en ollut harrastanut säännöllistä liikuntaa sitten vanhojen tanssien (jolloin treenasin hulluna mahtuakseni unelmieni pukuun ja näyttääkseni hyvältä siinä). Minä, joka suhteen alettua olen aikonut urheilla säännöllisesti, mutta se on aina kaatunut ties mihin. Minä, joka kävin hyvin epäsäännöllisesti yliopistoliikunnan tunneilla. Minä, jolla on aina ollut viha-rakkaus-suhde liikuntaan, koska hiihtohullu liikunnanmaikka pilasi jo ala-asteella liikuntahalut.
Tavoitteena on nyt kolmet-neljät treenit viikossa koko kevään ajan. Toki edelleen mennään kroppaa kuunnellen ja kunnioittaen. Olen silti löytänyt liikunnan ilon ja riemun (toki löysin sen elokuussa, kun aloitin vuoden mittaisen avioliiton kuntosalin kanssa). Nautin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti