Olen aina ollut epäilevällä kannalla suomalaisen kaunokirjallisuuden tahi suomalaisen fantasian suhteen. Todistavathan siitä jo edellisten postausten kirjalistatkin. Suhtaudun epäilevästi myös erilaisiin palkittuihin kirjoihin, koska Finlandia-palkinto on mennyt joskus ihan väärään osoitteeseen ja ylipäätään palkinnoilla nostetaan jokin kirja ylitse muiden. Samalla teoksia kaanonisoidaan, niin että rapa lentää.
Niinpä tarttuminen Johanna Sinisalon Finlandia-palkittuun Ennen päivänlaskua ei voi -teokseen oli itsellenikin pieni yllätys. Kuten jo aiemmin totesin (kirjoittaessani kirjaostoksista), nousi Sinisalon nimi seminaarissa esiin muutamassakin kohdassa, joten pokkarin halpa hinta vietteli minut mukaansa. Niin vietteli myös teos. En muista, milloin viimeksi olisin lukenut yhtä intensiivisesti jotain teosta.
Ennen päivänlaskua ei voi yhdistää villin luonnon ja postmodernin, pirstaleisen suomalaisen yhteiskunnan. Kun peikonpoikanen tuodaan moderniin luksus-lukaaliin, ei voida välttyä kysymyksiltä siitä, miten luonto ja kaupunki, villi Toinen ja kaupunki-ihminen vaikuttavat toisiinsa. Ennen kaikkea seksuaalisuus, joka kumpuaa tuosta toisesta, peikosta, ja sen hyödyntäminen taloudellisissa tarkoituksissa ovat keskeisiä kysymyksiä. Vahva toiseuden teema kantaa teosta.
Parasta antia lienevät Päivänsäde ja menninkäinen -lyriikasta lainatut teoksen osien nimet (ja itse otsikkokin) samoin kuin todelliset ja keksityt lähteet peikkojen elämästä. Ne ainakin rytmittävät teosta mukavasti, ja vaikka itse yleensä vihaan lyhyitä, jopa virkkeen mittaisia kappaleita, niin Ennen päivänlaskua ei voi -teoksessa ne ovat ihan paikallaan ja sopivat kuin nenä päähän.
Niinpä tarttuminen Johanna Sinisalon Finlandia-palkittuun Ennen päivänlaskua ei voi -teokseen oli itsellenikin pieni yllätys. Kuten jo aiemmin totesin (kirjoittaessani kirjaostoksista), nousi Sinisalon nimi seminaarissa esiin muutamassakin kohdassa, joten pokkarin halpa hinta vietteli minut mukaansa. Niin vietteli myös teos. En muista, milloin viimeksi olisin lukenut yhtä intensiivisesti jotain teosta.
Ennen päivänlaskua ei voi yhdistää villin luonnon ja postmodernin, pirstaleisen suomalaisen yhteiskunnan. Kun peikonpoikanen tuodaan moderniin luksus-lukaaliin, ei voida välttyä kysymyksiltä siitä, miten luonto ja kaupunki, villi Toinen ja kaupunki-ihminen vaikuttavat toisiinsa. Ennen kaikkea seksuaalisuus, joka kumpuaa tuosta toisesta, peikosta, ja sen hyödyntäminen taloudellisissa tarkoituksissa ovat keskeisiä kysymyksiä. Vahva toiseuden teema kantaa teosta.
Parasta antia lienevät Päivänsäde ja menninkäinen -lyriikasta lainatut teoksen osien nimet (ja itse otsikkokin) samoin kuin todelliset ja keksityt lähteet peikkojen elämästä. Ne ainakin rytmittävät teosta mukavasti, ja vaikka itse yleensä vihaan lyhyitä, jopa virkkeen mittaisia kappaleita, niin Ennen päivänlaskua ei voi -teoksessa ne ovat ihan paikallaan ja sopivat kuin nenä päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti