Kulunut viikko on vetänyt minut hiljaiseksi. Miettiväksi.
Tämä lukuvuosi on ollut rankka työelämässä aloittelevalle opettajalle. Sanon sen jo nyt. Ensin syksyinen verilöyly, nyt eilinen Saksan verilöyly (ja Alabama...). Lisäksi vielä tämän viikon alun hiljaisuuden aiheuttanut tapahtuma. Mietin jo alavalintaani, vaikka vasta minulta kysyttiin, olisinko valmis jatkamaan/haluaisinko jatkaa työpaikallani.
Minä en ymmärrä maailmaa.
Bild.de:n sivuilla käytiin jo keskustelua siitä, mikä saa ihmisen noin sekaisin. Syytettyinä olivat mm. Counterstrike (johon olen valitettavasti joutunut tutustumaan opettajantyössäni, sillä arvatkaa kaksi kertaa, mitä koulussa pelataan atk-luokissa) sekä WOW, joiden pelaamisen myötä "ihmisiltä katoaa todellisuudentaju." Pettymykset ihmissuhteissa, koulukiusaaminen, median lööpit ja julkisuus, syrjäytyminen, mielenterveydelliset ongelmat, liian helppo aseiden saatavuus, väkivallan kulttuuri... Syitä on monia.
Mietin tuota syrjäytymistä jo alkuviikosta. Entä jos sittenkin tämä suorituskeskeinen yhteiskunta, joka sallii yksilölle kaikenlaisia vapauksia koulumaailmassa ja pirstaloi yksilön maailman, on väärässä? Mitä tapahtuisi, jos kouluissa siirryttäisiin luokkamuotoiseen opetukseen? Ainakin lukiossa siirtyminen kurssilta toiselle uusien ihmisten keskelle voi aiheuttaa jonkinlaisen syrjäytymisen vaaran. Riittävätkö koulujen yhteisöllisyyttä rakentavat kastajaiset, joulu- ja kevätjuhlat, vanhojen tanssit ja penkkarit? Rakentavatko ne sitä yhteisöllisyyttä tarpeeksi? Mikä olisi yhteisöllisyyden kannalta paras muoto? Riittääkö se, että opintoja luotsaavat opo ja ryhmänohjaaja? Onko tarpeeksi koulun ja kodin yhteistyötä? Miten saataisiin siirtymät eri kouluasteiden välillä saumattomiksi?
Tämä lukuvuosi on ollut rankka työelämässä aloittelevalle opettajalle. Sanon sen jo nyt. Ensin syksyinen verilöyly, nyt eilinen Saksan verilöyly (ja Alabama...). Lisäksi vielä tämän viikon alun hiljaisuuden aiheuttanut tapahtuma. Mietin jo alavalintaani, vaikka vasta minulta kysyttiin, olisinko valmis jatkamaan/haluaisinko jatkaa työpaikallani.
Minä en ymmärrä maailmaa.
Bild.de:n sivuilla käytiin jo keskustelua siitä, mikä saa ihmisen noin sekaisin. Syytettyinä olivat mm. Counterstrike (johon olen valitettavasti joutunut tutustumaan opettajantyössäni, sillä arvatkaa kaksi kertaa, mitä koulussa pelataan atk-luokissa) sekä WOW, joiden pelaamisen myötä "ihmisiltä katoaa todellisuudentaju." Pettymykset ihmissuhteissa, koulukiusaaminen, median lööpit ja julkisuus, syrjäytyminen, mielenterveydelliset ongelmat, liian helppo aseiden saatavuus, väkivallan kulttuuri... Syitä on monia.
Mietin tuota syrjäytymistä jo alkuviikosta. Entä jos sittenkin tämä suorituskeskeinen yhteiskunta, joka sallii yksilölle kaikenlaisia vapauksia koulumaailmassa ja pirstaloi yksilön maailman, on väärässä? Mitä tapahtuisi, jos kouluissa siirryttäisiin luokkamuotoiseen opetukseen? Ainakin lukiossa siirtyminen kurssilta toiselle uusien ihmisten keskelle voi aiheuttaa jonkinlaisen syrjäytymisen vaaran. Riittävätkö koulujen yhteisöllisyyttä rakentavat kastajaiset, joulu- ja kevätjuhlat, vanhojen tanssit ja penkkarit? Rakentavatko ne sitä yhteisöllisyyttä tarpeeksi? Mikä olisi yhteisöllisyyden kannalta paras muoto? Riittääkö se, että opintoja luotsaavat opo ja ryhmänohjaaja? Onko tarpeeksi koulun ja kodin yhteistyötä? Miten saataisiin siirtymät eri kouluasteiden välillä saumattomiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti