Sveitsiläistä laatua

Friedrich Dürrenmatt on pettämätön. Metsästin viimeinkin käsiini sveitsiläisneron Kapinallinen, Kuunpimennys -yhteisniteen, joka ei taaskaan pettänyt. Tosin nyt kyseessä ei ole rikosromaani tai teatterikappale, vaan ennen kaikkea hyvin omaelämäkerrallisistakin aineksista koottu soppa, jossa mukana on muutama lyhyt kertomus, ts. nimiainekset.

Varsinaisilla nimikertomuksilla ei ole muuta sijaa kuin osoittamassa, miten omaelämäkerralliset ainekset vaikuttavat tekstien syntyyn ja aihelmiin. Esimerkiksi Kuunpimennys (ja siihen rinnastettava Vanhan naisen vierailu) versoaa Dürrenmattin omista kokemuksista pienessä kyläyhteisössä. Suurin ansio onkin ehdottomasti kehysteksteillä, joissa valoitetaan Dürrenmattin nuoruutta ja kirjailijauran alkuaikoja. Dürrenmatt käsittelee myös 1930-40-lukujen Sveitsin ja Euroopan tilannetta. Mielenkiintoisia rinnastuksia mm. katolilaiseen uskoon. Lisäksi viittaukset Brechtiin, Kierkegaardiin ja kumppaneihin ovat mainioita.

Lämmin suhteeni Dürrenmattiin on alkanut noin viisi vuotta sitten, kun luin ensimmäisen kerran sveitsiläisen rikosromaanin das Versprechen. Sen jälkeen olenkin metsästänyt Dürrenmattia käsiini ja muistaakseni minulla on kaikki suomennetut rikosromaanit jossain hyllyssä. Lisäksi on saksaksi joitain teoksia. Nyt luettu Dürrenmatt on julkaistu kootuista teoksista ja suomennettu vasta 2006. En ole sitä hankkinut vielä omaksi, mutta luultavasti kartutan Dürrenmatt-kokoelmaani jossain vaiheessa kyseisellä teoksella...