Niin kuin pieni poika mainoksessa ihmettelee "Mistä näitä senttejä oikein tulee?", niin tällä hetkellä työtön, tuleva opettaja ihmeissään kyselee: "Mistä näitä haastattelukutsuja oikein sataa?" Viime viikolla gradua varten luku-urakointi keskeytyi puhelinsoittoon (ei siihen odotettuun ja kaivattuun: "Haluamme sinut"-kutsuun) ja tällä viikolla ehdin jo haastatteluun. Nyt kuluneella viikolla puhelin on taas soinut, ja ensi viikolla pitäisi kiirehtiä seuraavaan haastatteluun. Kova on työ naisen juosta haastattelusta toiseen... Soikohan puhelin vielä kerran?
Mulla on opettajana luterilainen työmoraali.. Tai no nyt muutenkin. Ja moraali yleensäkin. Jos lupaan ottaa jonkin paikan vastaan, niin en mä sitä käy perumaan jonkun "kivemman" paikan takia. Vastaanotettu työ on vastaanotettu työ. Jos mä lupaan olevani käytettävissä, mä myös olen käytettävissä. Ehkä jokin poikkeustilanne voisi olla tilanteessa parin kuukauden pesti vs. vuoden pesti. Ehkä silloin vaa'assa painaisi se vuoden pesti enemmän. Tosin kyllä mä ottaisin myös huomioon työtä hakiessa muutkin seikat: työtoverit (jos tietäisin etukäteen olevan kivat työkaverit ja kiva työympäristö), työmatkan kesto ja kulkeminen (ympäristöseikat!), kehittyminen opettajana kyseisessä työssä.
Vielä mulla ei ole mitään lempparityöpaikkaa tiedossa, eli en tiedä vielä varmaksi, mille asteelle ja mihin koulumuotoon haluaisin suunnata. Toki olen silloin tällöin pohtinut, missä haluaisin työskennellä, mutta aion olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Totta kai mullakin on ennakkoluuloja eri koululaitoksia kohtaan, mutta ne kuuluvat asiaan. Tietynlainen odotushorisontti... Olen kuitenkin kuluneen lukuvuoden aikana todistanut itselleni, että ennakkoluulot on murrettavissa. Niinpä olen täysin valmis kokeilemaan myös niitä koulumuotoja, joista mulla on jonkinlaisia ennakkokäsityksiä. Olisi ihanteellista päästä opettamaan kaikissa koulutusmuodoissa, jolloin voisi toden teolla sanoa: "Sovellun parhaiten tänne." Tällaiset seikat eivät siis rajaa mun työpaikan valintaani.
Mitä tulee taas kehittymiseen opettajana, olen aivan varma siitä, että näin nuorena ja uutena opettajana, vielä urani alkutaipaleella, kehityn joka tapauksessa. On niin paljon erilaisia opettamismenetelmiä, joita en ole päässyt vielä testaamaan käytännössä, mutta joiden käyttämistä haluan kokeilla. On myös jo sellaisia hyväksi havaittuja keinoja, joita käytän varmasti jatkossakin tai jotka voivat korvautua myöhemmin toisilla hyväksi havaituilla keinoilla. Uskon myös, etteivät oppilaat tarvitse mitään suuren suurta ja hienon hienoa opettamismetodia, joskus perinteinen frontaaliopetuskin toimii. Tietyissä asioissa se varmasti toimiikin.
Työmatka jollain tapaa kyllä rajaa työpaikan valintaa ja painaakin jonkin verran. Vielä autottomana voisin helposti valita työpaikan, johon pääsen jalan tai polkupyörällä tai bussilla*suhteellisen mutkattomasti ja kivuttomasti. Ensinnäkin lyhyt työmatka on ekologisesti järkevää enkä taittaisi sitä autolla juuri mistään hinnasta. Missä vaiheessa olisin valmis laittamaan auton? Kun työmatka käy sietämättömän pitkäksi tai hankalasti saavutettavaksi? Kun työssä pitäisi kulkea usean toimipisteen välillä? Missä menee raja siinä, milloin auton laittaminen kannattaa? Miten kannattavaa on taittaa useamman kymmenen kilometrin työmatka? Miten jaksan matkustaa moista väliä?
Ensimmäinen työpaikka opettajana tuli kuin vahingossa, mutta ilmeisesti vuoden kuluttaminen opettamisessa on kannattanut. En usko, että mua muuten olisi valittu näihin haastatteluihin, joissa olen nyt ravannut. Toivottavasti ensi vuoden työkuviot selviäisivät mahdollisimman pian, viimeistään ensi viikon aikana. Helpottaisi vähän tätä elämän suunnittelua... Kuten sitä, milloin siippa pitää seuraavan kesälomapätkänsä tai sitä, matkustanko ulkomaille kaveria tapaamaan tai sitä, miten kauan mulla on aikaa tehdä täysipainoisesti gradua.. Työpaikasta tieto myös kannustaisi mua kirjoittamaan gradua nopeammin ja paremmin, nyt puolentoista sivun päivävauhti ei tunnu järin päätä huimaavalta...
Mulla on opettajana luterilainen työmoraali.. Tai no nyt muutenkin. Ja moraali yleensäkin. Jos lupaan ottaa jonkin paikan vastaan, niin en mä sitä käy perumaan jonkun "kivemman" paikan takia. Vastaanotettu työ on vastaanotettu työ. Jos mä lupaan olevani käytettävissä, mä myös olen käytettävissä. Ehkä jokin poikkeustilanne voisi olla tilanteessa parin kuukauden pesti vs. vuoden pesti. Ehkä silloin vaa'assa painaisi se vuoden pesti enemmän. Tosin kyllä mä ottaisin myös huomioon työtä hakiessa muutkin seikat: työtoverit (jos tietäisin etukäteen olevan kivat työkaverit ja kiva työympäristö), työmatkan kesto ja kulkeminen (ympäristöseikat!), kehittyminen opettajana kyseisessä työssä.
Vielä mulla ei ole mitään lempparityöpaikkaa tiedossa, eli en tiedä vielä varmaksi, mille asteelle ja mihin koulumuotoon haluaisin suunnata. Toki olen silloin tällöin pohtinut, missä haluaisin työskennellä, mutta aion olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Totta kai mullakin on ennakkoluuloja eri koululaitoksia kohtaan, mutta ne kuuluvat asiaan. Tietynlainen odotushorisontti... Olen kuitenkin kuluneen lukuvuoden aikana todistanut itselleni, että ennakkoluulot on murrettavissa. Niinpä olen täysin valmis kokeilemaan myös niitä koulumuotoja, joista mulla on jonkinlaisia ennakkokäsityksiä. Olisi ihanteellista päästä opettamaan kaikissa koulutusmuodoissa, jolloin voisi toden teolla sanoa: "Sovellun parhaiten tänne." Tällaiset seikat eivät siis rajaa mun työpaikan valintaani.
Mitä tulee taas kehittymiseen opettajana, olen aivan varma siitä, että näin nuorena ja uutena opettajana, vielä urani alkutaipaleella, kehityn joka tapauksessa. On niin paljon erilaisia opettamismenetelmiä, joita en ole päässyt vielä testaamaan käytännössä, mutta joiden käyttämistä haluan kokeilla. On myös jo sellaisia hyväksi havaittuja keinoja, joita käytän varmasti jatkossakin tai jotka voivat korvautua myöhemmin toisilla hyväksi havaituilla keinoilla. Uskon myös, etteivät oppilaat tarvitse mitään suuren suurta ja hienon hienoa opettamismetodia, joskus perinteinen frontaaliopetuskin toimii. Tietyissä asioissa se varmasti toimiikin.
Työmatka jollain tapaa kyllä rajaa työpaikan valintaa ja painaakin jonkin verran. Vielä autottomana voisin helposti valita työpaikan, johon pääsen jalan tai polkupyörällä tai bussilla*suhteellisen mutkattomasti ja kivuttomasti. Ensinnäkin lyhyt työmatka on ekologisesti järkevää enkä taittaisi sitä autolla juuri mistään hinnasta. Missä vaiheessa olisin valmis laittamaan auton? Kun työmatka käy sietämättömän pitkäksi tai hankalasti saavutettavaksi? Kun työssä pitäisi kulkea usean toimipisteen välillä? Missä menee raja siinä, milloin auton laittaminen kannattaa? Miten kannattavaa on taittaa useamman kymmenen kilometrin työmatka? Miten jaksan matkustaa moista väliä?
Ensimmäinen työpaikka opettajana tuli kuin vahingossa, mutta ilmeisesti vuoden kuluttaminen opettamisessa on kannattanut. En usko, että mua muuten olisi valittu näihin haastatteluihin, joissa olen nyt ravannut. Toivottavasti ensi vuoden työkuviot selviäisivät mahdollisimman pian, viimeistään ensi viikon aikana. Helpottaisi vähän tätä elämän suunnittelua... Kuten sitä, milloin siippa pitää seuraavan kesälomapätkänsä tai sitä, matkustanko ulkomaille kaveria tapaamaan tai sitä, miten kauan mulla on aikaa tehdä täysipainoisesti gradua.. Työpaikasta tieto myös kannustaisi mua kirjoittamaan gradua nopeammin ja paremmin, nyt puolentoista sivun päivävauhti ei tunnu järin päätä huimaavalta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti