Positiivinen yllätys

Kävin keskiviikkona palauttamassa kirjastossa kirjoja ja eksyin taas palautetut-hyllyn luo. Sieltä tarttui mukaan taas taattua hömppää: Tuija Lehtisen Suklaapolkuja, joka yllätti positiivisesti. Olen aika ajoin kritisoinut Lehtistä hömppäkirjoista, jotka toistavat aina samaa peruskaavaa. Toki tämäkin toisti.

Suklaapolkuja kertoo metereologi Elsasta, joka taistelee pitkän suhteen uupumusta vastaan. Taustalla on seitsenvuotinen suhde maailmalla matkaavaan biologiin, jota ei näytä vähempää kiinnostavan Suomessa elävän avopuolisonsa tuntemukset suhteesta. Elsan parhaat ystävät ja sisko lisääntyvät urakalla, ja mammamafia ahdistaakin Elsaa. Lisätään kuvioon vielä pari hauskannäköistä miestä sekä avopuolison 12-vuotias rääväsuinen tytär, niin suhdesoppa on valmis.

Eihän Suklaapolkuja mitenkään uutta Lehtistä ole, mutta onnittelin mielessäni Lehtistä siitä, että päähenkilö oli tällä kertaa parisuhteessa, jonka ylä- ja alamäkiä Lehtinen osuvasti kuvasikin, vaikkei se ollutkaan pääasiassa. Edelleen Lehtisen teosten päähenkilöt ovat alallaan menestyviä naisia, joiden ammatit edustavat jollain tavalla joko media-alaa tai in-aloja. Eikö hömppää pysty kirjoittamaan "tavallisista" perusduunareista?