tiistai 4. elokuuta 2009

Salaliittoteorioita Vatikaanissa

Tuli kiire lukea Dan Brownin Enkelit ja demonit, sillä minusta ensin pitää lukea kirja ennen elokuvaa. No, enhän mä ehtinyt ensi-iltaan, mutta tässä pikku hiljaa voisi olla mukavaakin nähdä taas Tom Hanks Robert Langdonina.

Siihen nähden, miten uskomattoman piipisti Brown kirjoittaa, niin Enkelit ja demonit pitivät kyllä otteessaan aamuviiteen asti. En yhtään ihmettele, että vanhojen myyttien ripottelu teoksiin tuo miljoonia lukijoita. Kirkkoon ja uskonnollisiin teemoihin kietoutuvat salaliittoteoriat myyvät kuin häkä. Kyseenalaisista kirjoittajantaidoista huolimatta Brown on osunut kultasuoneen.

Teoksessa häiritsi eniten kaikkitietävä kertoja, joka osoitti tuntevansa tulevat tapahtumat, mutta joka myös osoittautui epäluotettavaksi.

Ehkä mun pitää vielä lukea Meteoriitti, vaikka perusjuoneltaan nämä kaikki teokset ovat toistensa kopioita. Olen lukenut tätä ennen sekä Da Vinci -koodin että Murtumattoman linnakkeen. Yllättäen kaikissa E&D mukaan lukien on ollut joku arabi/albiino, joka tekee kaiken likaisen työn. Sen lisäksi kaikissa on puhelinääni, joka jakelee tietoa ja antaa vihjeitä. Kaikissa on tietenkin myös kaunis nainen, joka on kokenut vääryyttä. Ja yllättäen kaikissa pääpahis -- niin mitä? Eniveis, kaikissa kirjoissa on ollut samanlainen kaava, joten en odota suurempia Meteoriitiltäkään, enkä ole edes kovinkaan varma, kannattaako itseään sivistää moisella tekstillä. Tällaisia teoksia ei olekaan luotu suuriksi kaunokirjallisiksi teoksiksi, vaan pikemmin viihteeksi ja kulutustavaraksi.

Ei kommentteja: