Keikkakevät

Kävin tänään hakemassa liput muutamalle keikalle. Helmi–maaliskuussa on tiedossa nyt ainakin kolme keikkaa, joista jokaista odotan innolla.
PMMP:tä en ole nähnyt ennen livenä, joten se on varmaan odotuslistalla ensimmäisenä.

Sitten on Ismo Alanko, joka starttaa uuden levyn tiimoilta kiertueelle. Musiikkinsa on mielenkiintoista, sillä koskaan ei tiedä, mitä uudella plätyllä on luvassa. Hassisen Kone ja Siekkarit ovat aivan oma lukunsa, mutta levyinä Sisäinen solarium, Hallanvaara ja ehkä jopa Minä ja pojat ovat olleet vakuuttavia. Teholla-kokoonpanon keikat ovat vakuuttaneet levyä enemmän, joten odotan sekä plättyä että keikkaa, ja keikkaa vielä vähän enemmän.

Lopuksi bongasin tietenkin pohojammaan raivoa edustavan Lauri Tähkä & Elonkerjuun keikan. Kuulin tässä taannoin, kun bändin levyistä puhuttiin ja sanottiin pidettävän enemmän vanhasta tuotannosta. Minä höristämään korviani, mutta sitten selvisi, että kyse oli Maailma on renki -levystä, josta varsinainen suosio lähti lumivyöryn lailla liikkeelle. Ja mä kun ajattelin niitä kansanperinnelevyjä, vaikkakin oma innostukseni syntyikin Pitkien peltojen myötä. Silti pidän enemmän vanhasta kansanperinnelauluista kumpuavasta Tähkästä kuin uudesta rokkikukkomaisemmasta musiikista, missä ei edes enää d:kään käänny r:ksi! Syrämmeltään pohojalaanen minä tykkää, ettei tuollainen peli vetele!