Kuten aina, jatko-osat tuottavat pettymyksen kerta toisensa jälkeen. Kate Jacobsin Pieni lankakauppa oli aikoinaan tehnyt minuun vaikutuksen, vaikkakin se loppui aivan väärällä tavalla. Ehkä siinä lopussa olikin juuri sen vaikuttautumisen syy, mutta tartuin Lankakaupan tyttöön odottaen mitä mainiointa jatkoa.
Sen sijaan, että olisin saanut samanlaista suhdesoppailotulitusta, sainkin pettymyksen karvaan maun suuhuni.
Lankakaupan tyttö ei ollut juurikaan hintansa arvoinen. Liikaa selityksiä, liikaa vesitettyjä tulevaisuuden kuvia ja aivan karmiva tarina vanhasta naimisiin menevästä rouvasta, jonka salaisuus, kadonnut sisar, ratkeaa totta kai ja kuinka! Liikaa sentimentalismia, liikaa kuohuvia tunteita ja aivan liian vähän neulontaa.
Tosin mietin mä hetken, olikohan Pienen lankakaupan lopussa neulontaohjetta mihinkään. Tässä sentään oli Georgian torkkupeittoon.
Sen sijaan, että olisin saanut samanlaista suhdesoppailotulitusta, sainkin pettymyksen karvaan maun suuhuni.
Lankakaupan tyttö ei ollut juurikaan hintansa arvoinen. Liikaa selityksiä, liikaa vesitettyjä tulevaisuuden kuvia ja aivan karmiva tarina vanhasta naimisiin menevästä rouvasta, jonka salaisuus, kadonnut sisar, ratkeaa totta kai ja kuinka! Liikaa sentimentalismia, liikaa kuohuvia tunteita ja aivan liian vähän neulontaa.
Tosin mietin mä hetken, olikohan Pienen lankakaupan lopussa neulontaohjetta mihinkään. Tässä sentään oli Georgian torkkupeittoon.
2 kommenttia:
Moi. Pienen lankakaupan lopussa on neuleohje Darwinin ensimmäiseen kaulaliinaan sekä leivontaohje Dakotan herkkumuffinseista.
Jatko-osan haluaisin kuumeisesti lukea, joten ikävää, että ensimmäinen "arvostelu", jonka siitä luin on näin huono :(
t. sattumalta tänne osunut Elina
Kiitos tiedosta!
Toivottavasti muualta tulee parempaa palautetta. Itse en kuitenkaan pitänyt kirjaa 24 euron arvoisena ja juoni oli vain kerta kaikkiaan liian pureskeltu -- ehkä jopa pottermaisesti liian alleviivattu.
Lähetä kommentti