Tiedättehän tilanteen: neuloa huiskii menemään minkä ehtii, ja juuri siinä pitsin kohdalla on solmu langassa. Ottaa päähän, mutta minä olen ainakin sen verran huono ihminen, että jätän ne solmut lankaan, vaikka ei pitäisikään. Ja vaikka tietää sen, ettei pitäisi! Tietää, että ohjeissakin sanotaan, että kerässä voi olla solmuja ja että ne pitäisi avata.
Sitä neuloo eteenpäin ja vasta jäljestä päin huomaa, että ne solmut olisi kannattanut selvittää ihan vain itsenkin takia. Valmista katselee kriittisesti ja huomaa ne omat virheensä, jotka ovat niitä solmuja. Ja taas ottaa päähän tietäessään, että jäljestä olisi tullut siistimpää, jos olisi pysähtynyt avaamaan ne solmut.
Olisi pitänyt pysähtyä. Jäljestä on vain niin turha jossitella enää tai sitten on purettava koko neule ja avattava se solmu.
Niinpä niin.
Sitä neuloo eteenpäin ja vasta jäljestä päin huomaa, että ne solmut olisi kannattanut selvittää ihan vain itsenkin takia. Valmista katselee kriittisesti ja huomaa ne omat virheensä, jotka ovat niitä solmuja. Ja taas ottaa päähän tietäessään, että jäljestä olisi tullut siistimpää, jos olisi pysähtynyt avaamaan ne solmut.
Olisi pitänyt pysähtyä. Jäljestä on vain niin turha jossitella enää tai sitten on purettava koko neule ja avattava se solmu.
Niinpä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti