Ensimmäinen postaus opettajuuteen liittyen, wuhuu.
Aamut eivät vaan ole mua varten. Tarvitsen tsiljoona tuntia heräämiseen, muutaman kahvimukillisen... Kun niitä en saa, menee kaikki päivän ohjelmat uusiksi ja pilalle. Varsinkin pilalle. En jaksa keskittyä ja olla ihku opettaja. Toisaalta mulla ei myöskään ole mitään kuumottavaa tarvetta ja halua vetää yhdelle ryhmälle putkeen kolme tuntia jotain täysin skeidaa, en vaan jaksa. Niin ja tiedän ainakin, mikä EI ole mun paikka opettaa. Kiitos, lukiolaisia ja peruskoululaisia mulle. Niiden kanssa jaksan innostuakin ja olla mukana tarvittavat 45 - 90 minuuttia. Sen ylittävä aika alkaa tökkiä ja pahasti.
Mä siis väsähdän aina jossain vaiheessa tunteja. Joo, kahvin puute on yksi syy, mutta ei ainoa. Ongelmana nyt harjoitteluaikana on ennen kaikkea se, etten mä koe tuota paikkaa mitenkään omakseni. Ongelmana voidaan pitää myös sitä, että meitä ohjataan opettajina lukioon ja yläkouluun, ei todellakaan aikuisopiskelijoiden opettajaksi. Ei ole eväitä, joilla lähteä opettamaan samanikäisiä tai vanhempia opiskelijoita. Kirottu lukiokeskeisyys!
Pitäisikö mun opettajana sitten seistä kaikkien niiden hienojen kaavioiden ja taulukoiden takana, joita opetan? Pitäisikö mun toteuttaa jotain ihanneopettajan kuvaa vai olla vain oma itseni? Eikö opettaja saa näyttää väsymistään vai vaan tekopirteästi jatkaa ahdistuksestaan huolimatta? Musta tuntuu, että mun ongelma on tällä hetkellä ennen kaikkea asenteissa. Koska en viihdy kyseisessä opinahjossa, en myöskään jaksa panostaa täysillä. Tai en jaksa panostaa täysillä, koska en itse osaa. Pitäisi opiskella kaikki asiat etukäteen, omaksua ne ja tehdä siinä sivussa muut opiskelujutut - ja herranjestas, mulla on sentään oma elämäkin!
Olen koko viikon buukannut täyteen opiskeltavia juttuja ja luentoja ja tuntuu siltä, ettei oma jaksaminen ja aika vain yksinkertaisesti riitä enää mihinkään. Pakko raivata jonkin verran tilaa kalenteriin ja lähteä tuulettamaan päätä sateisiin maisemiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti