keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Toivossa on hyvä elää

Totesin pari tuntia sitten siipalle, että ehkä tänään saan aikaiseksi jotain g:n suhteen. Sen aloittaminen on oikeasti vaikeaa... Totesin saman tien perään otsikossakin olevan lausahduksen, minkä jälkeen repesimme kumpikin. Siippa oli sanomassa ihan samaa. Täytyy vain ihmetellä, miten olemme hioutuneet yhteen vuosien aikana. Edellä oleva esimerkki on vain yksi monista: samanlaisia tapauksia on useampia, päätetään toistemme lauseita tai sanotaan yhtä aikaa samaa asiaa ja toisaalta taas tehdään samanlaisia kujeita toisillemme (esim. yritetään haukata toistemme neniä yhtä aikaa).

Niin mutta gradustahan mun pitikin kirjoittaa, harhauduin ihan muille sivupoluille. Olen alkuviikosta saanut sen verran irti itsestäni, että olen tiedustellut tutkimuskirjallisuutta. Täytyy kyllä kiittää näin anonyymisti jo suomalaisen tiedeyhteisön halukkuutta avustaa ja ohjata, vaikka opiskelen aivan eri yliopistossa ja jopa eri tiedekunnassa. Kunhan tänään saan aloitettua jo useamman kuukauden lainassa olleen englanninkielisen tutkimuksen (ja saan sen vielä luettua!), siirryn seuraavaksi historian siipien havinaa kuulostelemaan. Tosin tässä pitäisi vielä ehtiä tenttiä erinäisiä kursseja ja lukea vähän kaunokirjallisuutta, oikeammin sanottuna palautella mieleen luettua. Graduilijan aikataulut on tehty venyviksi, mutta siltikään ei kannata tuudittautua siihen, että esitelmän alla olevalla viikolla saisin kaikki kaksikymmentä sivua kirjoitettua... Tosin parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mikähän siinä on, että englanniksi lukeminen tökkii oikein kunnolla? Tai tiedän, että mun asenneongelmat kyseistä kieltä kohtaan juontavat alakouluajoista, jolloin saksan opiskelu oli mielekkäämpää ja kivempaa... Sen nyt näkee tänäkin päivänä, että saksaksi lukeminen sujuu suhteellisen helposti, mutta englanti... Yyh. Luin lukiossakin vain pakolliset englannin kurssit enkä edes kirjoittanut ko. kieltä. Nyt kun pitäisi tutkimuksia lukea englanniksi, teen kaikkeni, että niiden lukeminen siirtyy mahdollisimman myöhään... Itse asiassa kielikammon takia olen jättämässä yhtä hyvin relevanttia kurssia pois kevään ohjelmasta, koska vaikka kuunteleminen sujuu kohtuullisen hyvin (sanoo hän erinäisten sairaalasarjojen perusteella), niin puhuminen ja kirjoittaminen ovat suuri nounounou..

Palaan asiaan taas hieman viisampaana joskus loppuviikosta.

Ei kommentteja: