Maaliskuu koitti mitalinhohtoisissa tunnelmissa. Tunnustaudun tässä yhteydessä suureksi penkkiurheilijaksi, joka tähän asti on neulonut tv:n äärellä. No, lääkärin tuomion jälkeen neulominen on kyllä vähentynyt huomattavasti, mutta päätin saattaa loppuun aloitetun mohairunelman. Sen sijaan silkkivillabolero menee purkuun ja odottamaan parempaa huomista. Tosin sen purkamista olinkin jo suunnitellut salaa, koska lisäykset menivät hitusen pieleen...
No eniveis, nyt ovat neulomiset kyllä jääneet, osaltaan lääkärin suosituksesta ja osaltaan sen tähden, etten ole ehtinyt edes penkkiurheilemaan, kun olen ollut neljä päivää tv:ttömänä ja netittömänä. Luin mitalijuhlista iltapäivälehtien lööpeistä...
Tein näinä neljänä tv:ttömänä ja netittömänä päivänä itselleni g-aikataulun. Laitoin myös uhkavaatimukset itselleni kalenteriin, ja yksi uhkavaatimus kuuluu seuraavasti: "Ellei viikon aikana ole tullut tekstiä kolmen sivun verran, on turha haaveilla kirjamessuille lähdöstä." Kova elämä mulla. Oikeastaan itselläni kyllä toimii tuo palkitsemisperiaate... Tenttipäivienkin yhteydessä mulla on lupa mennä tentin jälkeen ostamaan itselleni jotain kivaa palkintona siitä, että olen keskittynyt opintoihin tiiviisti edellisten viikkojen aikana. Tosin helmikuuna palkitsin itseäni ihan liiankin paljon... Pistin nimittäin torstaina tilaukseen aurinkolasit kaikilla herkuilla. Auts!
Olen kova tinkijä. Isään tullut ilmiselvästi. Ala-asteella kaupattiin ties mitä kaikkea leirikoulurahojen keräämiseksi. Oikeastaan varmaan tuotevalikoimassa oli kaikkea muuta kuin keksejä (mä en oikeasti tajua sitä keksienmyyntiä), vessapaperia, sukkia tai pesupulvereita. Ehkä meidän ope oli sen verran fiksu, että valikoi kauppatuotteet järkevästi. Sain ainakin myytyä tuotteita älyttömät määrät jo pelkästään sukulaisille ja naapurustoon. Lukioaikoina olin lehtimyyjänä muutaman kuukauden ja tein aspana hommia tutun firmassa. Sen jälkeen olen toiminut asiakaspalvelutehtävissä liiankin kauan... Nyt näyttää pahasti siltä, että samoissa merkeissä menee ensi kesäkin...
No eniveis, nyt ovat neulomiset kyllä jääneet, osaltaan lääkärin suosituksesta ja osaltaan sen tähden, etten ole ehtinyt edes penkkiurheilemaan, kun olen ollut neljä päivää tv:ttömänä ja netittömänä. Luin mitalijuhlista iltapäivälehtien lööpeistä...
Tein näinä neljänä tv:ttömänä ja netittömänä päivänä itselleni g-aikataulun. Laitoin myös uhkavaatimukset itselleni kalenteriin, ja yksi uhkavaatimus kuuluu seuraavasti: "Ellei viikon aikana ole tullut tekstiä kolmen sivun verran, on turha haaveilla kirjamessuille lähdöstä." Kova elämä mulla. Oikeastaan itselläni kyllä toimii tuo palkitsemisperiaate... Tenttipäivienkin yhteydessä mulla on lupa mennä tentin jälkeen ostamaan itselleni jotain kivaa palkintona siitä, että olen keskittynyt opintoihin tiiviisti edellisten viikkojen aikana. Tosin helmikuuna palkitsin itseäni ihan liiankin paljon... Pistin nimittäin torstaina tilaukseen aurinkolasit kaikilla herkuilla. Auts!
Olen kova tinkijä. Isään tullut ilmiselvästi. Ala-asteella kaupattiin ties mitä kaikkea leirikoulurahojen keräämiseksi. Oikeastaan varmaan tuotevalikoimassa oli kaikkea muuta kuin keksejä (mä en oikeasti tajua sitä keksienmyyntiä), vessapaperia, sukkia tai pesupulvereita. Ehkä meidän ope oli sen verran fiksu, että valikoi kauppatuotteet järkevästi. Sain ainakin myytyä tuotteita älyttömät määrät jo pelkästään sukulaisille ja naapurustoon. Lukioaikoina olin lehtimyyjänä muutaman kuukauden ja tein aspana hommia tutun firmassa. Sen jälkeen olen toiminut asiakaspalvelutehtävissä liiankin kauan... Nyt näyttää pahasti siltä, että samoissa merkeissä menee ensi kesäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti