lauantai 14. helmikuuta 2009

Ystit

Ne ovat tärkeitä. Ne ovat rakkaita. Ne ovat kultaakin kalliimpia.

Ensimmäinen varsinainen ystäväni asui naapuritalossa. Tutustuimme hiekkalaatikolla, jolla äiditkin tutustuivat. Huusin ovella, että äidin pannukakusta tuli susi. Kun kasvoimme, kirjoittelimme toisillemme. Kuulin hänen ekasta ihastuksestaan. Sitten hän jossain vaiheessa katosi elämästäni. Näkeminen oli vaikeaa.. Ei jaksettu pitää yhteyttä, kunnes facebookissa uskaltauduin lisäämään hänet kaverilistalleni.

Yläasteella tutustuin yhteen ystävääni. Aloin suojella häntä. Kuuntelutin hänellä lempibändejäni, joihin hänkin tykästyi. Tutustuin hänen kauttansa moneen tärkeään ystävään lukiossa. Juhlimme tällä porukalla synttärit, vanhat ja penkkarit (usein lukuun ottamatta alkuperäistä ystävää). Kävimme mökillä. Pelleillimme. Yhden ystävän kanssa reissasin Suomea ristiin rastiin VR:n kesäpasseilla. Minulla on tallessa yhä lakanakartta reissustamme. Saman ystävän kanssa istuttiin usein iltaa ja puitiin maailmaa.. Minulla on ikävä niitä aikoja.

Löysin myös muita ystäviä, joista yksi on bestis, josta olen kirjoittanutkin jo blogissani. Hukkasin hänet moneksi vuodeksi, mutta olen iloinen, että hän on yhä täällä.

Muutamia ystäviä löysin netin ihmeellisestä maailmasta. Muutamia opiskelun myötä. Olette kaikki tärkeitä.

Hukkasin monia ystäviäni. Opintojen myötä välini kotipaikkaan viilenivät. Asuin yksin kaukana vanhoista ystävistä, jotka - kuten minäkin - olivat laiskoja yhteydenpidossa. Asiaa paransi jossain vaiheessa se, että yksi ystävistäni muutti samalla opiskelupaikkakunnalle ja lähes naapuriin. Oli helpompi olla yhteyksissä.

Ihanaa ystävänpäivää!

Ei kommentteja: